Autuaat
Ei paina mieltä vaikka hengetön, huomenna hengetön
Olisin nukkumassa nurmen alla
Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön
Ei löydy tilkkaa edes raapimalla
refrain:
Kun kaivaa routamaasta onneaan
Sen ymmärtää vain autuaat
Ei polta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin
Suojassa viilutetun tammikannen
On sillä tiellään, eikä takaisin, tuskinpa takaisin
Palaavat jälkeen kylmän rautakangen
refrain
Suuttuisi en vaikka jo olisin, tuhkana olisin
Uurnassa isoäidin akkunalla
Kun riitä aika ei vaik' sotisin, ikäni sotisin
Paineessa väkijuomain hirmuvallan
refrain
Iän ottaa ja voimat kuluttaa
Kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden
Kenelle kostaa ja ketä kurittaa
Eihän meillä ole kuin ymmärrystä autuaiden
Autuaat
No me importa aunque esté sin vida, mañana sin vida
Estaría durmiendo bajo la hierba
Tan vacío es nuestro pozo, hueco y sin agua, sin agua
No se encuentra ni una gota ni raspando
estribillo:
Cuando se excava en la tierra helada en busca de felicidad
Solo lo entienden los benditos
No me preocupa aunque esté acostado, acostado boca arriba
Protegido bajo la tapa de roble tallado
Está en su camino, sin retorno, apenas de regreso
Vuelven después del frío hierro
estribillo
No me enojaría aunque ya estuviera, sería cenizas
En una urna en la ventana de la abuela
Cuando el tiempo no alcanza aunque luche, lucharía toda mi vida
Bajo la presión del terrible poder de las bebidas alcohólicas
estribillo
La edad se lleva y las fuerzas se agotan
Cuando el viaje atraviesa los cementerios llenos
A quién vengar y a quién castigar
No tenemos más que la comprensión de los benditos