Haaskalinnut saalistaa
On ilta ja myrskyinen on sää
On seitsemän palkkionmetsästäjää
He tietävät missä on lainsuojaton
Josta kymmenentuhatta luvattu on.
Haaskalinnut saalistaa,
Tonni neljä ja kakskytäkahdeksan plus risat kukin saa
He kahluupaikkaa ylittää
Kun muuan toisista jälkeen jää
Hän suistuu selästä raunikon
Ja kuusi miehistä jäljellä on.
Haaskalinnut saalistaa
Tuhat kuussataakuuskytäkuus pilkku kuus likimain heitä odottaa
Vain varjo metsässä häilähtää
Sen kaksi huomaa, muut ei nää
He kääntyvät, oksa rasahtaa
Ja molemmat kuolleina putoaa.
Haaskalinnut saalistaa
Siitä neljälle palkkio kahteen ja puoleen tonniin kohoaa
He ajavat ratsunsa uuvuksiin
Ja aamulla saapuvat kanjoniin
Alas vierii lohkare hirmuinen
Se kaksi miehistä murskaten.
Haaskalinnut saalistaa
Nyt jo viisituhatta vihreäselkäistä mieheen lohkeaa
Nuo kaksi jatkavat taivaltaan
Ja miehet vaanivat toisiaan
Ja vuoripolku on vaarallinen
Miks toinen horjahti pudoten?
Jo viimeinen miehistä vuorella on
Luo saapuu hylätyn nuotion
Nyt viheltää joku vai tuuliko käy?
Hän kääntyy ja paikalla muita ei näy
Mies seisoo lailla kallion
Ja taalat jo meilkein taskussa on
Hän vetää, ampuu ja horjahtaa
Ei löydy palkkion kuittaajaa
Haaskalinnut saalistaa
Sehän kaikille kai ihan tuttua on mikä ahnetta odottaa
Los buitres carroñeros cazan
Es noche y el clima es tormentoso
Son siete cazadores de recompensas
Ellos saben dónde está el prófugo
Por quien se prometieron diez mil.
Los buitres carroñeros cazan,
Cada uno recibe mil cuatrocientos veintiocho más las sobras.
Cruzan el vado
Cuando uno tras otro se queda atrás
Él cae del caballo en ruinas
Y quedan seis hombres.
Los buitres carroñeros cazan
Mil seiscientos sesenta y seis casi los esperan.
Solo una sombra se mueve en el bosque
Dos la ven, los demás no
Se voltean, una rama cruje
Y ambos caen muertos.
Los buitres carroñeros cazan
El premio para cuatro sube a dos mil quinientos.
Agotan a sus caballos
Y llegan al cañón por la mañana
Una enorme roca rueda hacia abajo
Aplastando a dos hombres.
Los buitres carroñeros cazan
Ahora cinco mil de espaldas verdes se desprenden de los hombres.
Los dos continúan su camino
Y los hombres se acechan mutuamente
Y el sendero de la montaña es peligroso
¿Por qué uno tropezó y cayó?
El último hombre en la montaña
Encuentra un fuego abandonado
Ahora alguien silba o es el viento que sopla?
Se voltea y no ve a nadie más allí.
El hombre está junto a la roca
Y casi tiene el dinero en el bolsillo
Él dispara, se tambalea y cae
No hay nadie para cobrar la recompensa.
Los buitres carroñeros cazan
Todos saben lo que espera a los codiciosos.
Escrita por: Jukka Salo / Jukka Virtanen