Häpeän lyhty
Pöytä on valmis ja tunnelma sen
Hiljalleen täyttää talon lämpöisen
Herkut tuoksuvat, luoksensa kutsuvat taas
Pöytään saapuvat ajallaan
Paikoilleen alas istumaan
Mut yhtä tuolia ei kukaan huolia saata
Hymyä yhtä on kaikkien suut
Paistista jäljellä kiiltävät luut
Vaan yhtä aihetta ei kukaan mainita uskalla
Eines saatu on päätökseen
Jo alkavat siirtyä eteiseen
Juhla vietetty, kunnia säilötty on
Muori vanha vaan kiikustaan
Lapsiaan katsoo viel uudestaan
Mielessään itkien, häveten silmänsä sulkee
Kun lapset ovat matkassa maallisen
Ja unohtuneet teot isien
Ja vaik kuinka yrittää suojata taloaan
Häpeän lyhty luo himmeää valoaan
Kyyneleet unholaan jääneet sulamaan saa
La linterna de la vergüenza
La mesa está lista y su atmósfera
Poco a poco llena la casa de calor
Las delicias huelen, llaman de nuevo
Los invitados llegan a tiempo
Se sientan en sus lugares
Pero una silla nadie puede ocupar
Una sonrisa en todos los labios
El brillo de los huesos restantes de la carne
Pero un tema nadie se atreve a mencionar
La comida ha llegado a su fin
Comienzan a dirigirse hacia la salida
La celebración ha terminado, el honor ha sido preservado
La anciana desde su mecedora
Observa a sus hijos una vez más
Llorando en su mente, avergonzada cierra sus ojos
Cuando los niños están ocupados con lo terrenal
Y los actos de los padres han sido olvidados
Y aunque intenten proteger su hogar
La linterna de la vergüenza proyecta su débil luz
Las lágrimas olvidadas pueden comenzar a desaparecer