395px

Entre los juncos

Viikate

Kaisloja

Laiturin nokalle käy istumaan
Vaik illaksi luvattu myrskyävää
Taivas on kuin ei tietäisikään

Rauhaisa tuuli selällä veen
Aamulla verkot laskettu on
Kohdalle talvisen avannon
Kengän nauhat kastuu loppukesän laineisiin

Toisella rannalla kuuluu saatuna saalista
Äänet liikuta ei istujaa
Tuulikin heiluttaa ainoastaan kaisloja

Lokkien parku etäällä soi
Airosta pahaksi onnekseen
Tikku uponnut on kämmeneen

Rannassa taivaan on viel selkeää
Päivä edennyt pitkälle lie
Uutinen aamuinen aatoksiin vie
Paidan kaulus kastuu loppukesän kyyneliin

Ilme on vakava kuin laineissa kuplia
Asiat vanhat taas pulpahtaa
Vedestä kurottautuu poimimaan nipun kaisloja

Ilta hämyllänsä muistuttaa
Aika nostaa verkot jo on
Kun suunnan saa säteiltä auringon

Vaivalla soutaa mies venettään
Mielessään merkin kohdalle saa
Asiaa aamuist' ei milloinkaan
Airot vanhat kastuu loppukesän laineisiin

Myrsky ei tullutkaan, niin taivaskin tavallaan
Tuo olkapäänsä lohduttamaan
Tuuli ajanut rantaan nipun kaisloja

Entre los juncos

Me siento en el borde del muelle
Aunque se prometió una tormenta para la noche
El cielo parece no saberlo

El viento tranquilo en el mar
Por la mañana las redes han sido lanzadas
Justo en el lugar del agujero invernal
Los cordones de los zapatos se mojan en las olas del final del verano

En la otra orilla se escucha la captura de presas
Los sonidos no perturban al que está sentado
El viento solo agita entre los juncos

El grito de las gaviotas suena lejos
El remo se ha clavado en la mano
Un astilla se ha hundido en la palma

En la orilla el cielo sigue claro
El día ha avanzado mucho
La noticia lleva a pensamientos matutinos
El cuello de la camisa se moja en las lágrimas del final del verano

La expresión es seria como burbujas en las olas
Las cosas antiguas vuelven a la superficie
Se estira desde el agua para recoger un manojo de juncos

La noche con su penumbra recuerda
Es hora de levantar las redes
Cuando la dirección es dada por los rayos del sol

El hombre rema su bote con esfuerzo
En su mente encuentra el lugar señalado
Nunca se olvida de la mañana
Los remos viejos se mojan en las olas del final del verano

La tormenta no llegó, de alguna manera el cielo
Se inclina para consolar
El viento ha llevado a la orilla un manojo de juncos

Escrita por: