Koiran tuokio
Läpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Punaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Katse selässä tuntuu, veren makuinen
Ilman emäntää liikkeellä on...
Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Mutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua
Askel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
Ei anna pelko myöden, taakse katsoa
Läpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
Ihmisen paras ystävä saavuttaa...
Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä...
Momento del perro
A través de la calle silenciosa, en medio de la oscuridad
Duele en los ojos rojos, la cabeza me tiembla
Una mirada en la espalda se siente a sangre fría
Sin la dueña, está en movimiento...
Por la dueña podría arrancarme la mano,
Pero dudo que necesite molestarme yo mismo
El paso se convierte en carrera, el pecho duele
El miedo no permite mirar atrás
A través de la calle silenciosa, caigo al suelo mojado
El mejor amigo del ser humano se acerca...
El perro no parece querer soltar su agarre alrededor de mi cuello,
Ahora parece que el tiempo realmente se está acabando...