Koiran tuokio

Momento del perro

Koiran tuokio

A través de la calle silenciosa, en medio de la oscuridadLäpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Duele en los ojos rojos, la cabeza me tiemblaPunaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Una mirada en la espalda se siente a sangre fríaKatse selässä tuntuu, veren makuinen
Sin la dueña, está en movimiento...Ilman emäntää liikkeellä on...

Por la dueña podría arrancarme la mano,Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Pero dudo que necesite molestarme yo mismoMutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua

El paso se convierte en carrera, el pecho dueleAskel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
El miedo no permite mirar atrásEi anna pelko myöden, taakse katsoa
A través de la calle silenciosa, caigo al suelo mojadoLäpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
El mejor amigo del ser humano se acerca...Ihmisen paras ystävä saavuttaa...

El perro no parece querer soltar su agarre alrededor de mi cuello,Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Ahora parece que el tiempo realmente se está acabando...Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä...