Kurjat kurjet
Kertovat tasaista tarinaa
Jota pääse ei pienimmät tikkana kuulemaan
Pahan suopa on osassa sankarin
Ystävyys lukittuna on vankina kellariin
Täällä ei sana kuulu, eikä se tehoa
Ei ole rautasoljistakaan apua
Heti konin leikkinsä kun alkaa,
Kumpupilven takaa
Kurjat kurjet esiin kaartaa
Kun pöytään tullaan hattu on pois
Eikä kukaan ruoalla leiki, ei taituroi
Tämä leipä vaan viljasta leivotaan
Jota hyvä ei ole kylvänyt sarkaakaan
Ei sana kuulu, eikä se tehoa
Ei ole aasin korvistakaan apua
Heti konin leikkinsä kun alkaa,
Kumpupilven takaa
Kurjat kurjet esiin kaartaa
On miestä viety ja miestä on tuotu, vaan toisia miehiä raahattu
On leveään syöty ja pitkään juotu, ei luita kuivia kaluttu
Sitä en minä sano, kyllä apua on tuosta aurasta lumisina talvina
Mutta öiseen aikaan huoneeseen tuo omatunto
Parillisen teräviä sarvia
Ei sana kuulu, eikä se tehoa
Ei ole rautasoljistakaan apua
Kaita polku auran myötä levenee
Nouseva pöly sinisilmiä kirvelee
Heti konin leikkinsä kun alkaa,
Kumpupilven takaa
Kurjat kurjet esiin kaartaa
Los miserables buitres
Narran una historia constante
Que los más pequeños no pueden escuchar
La maldad se encuentra en parte del héroe
La amistad encerrada como prisionera en el sótano
Aquí no se escucha palabra alguna, ni tiene efecto
Ni siquiera las hebillas de hierro ayudan
Tan pronto como comienza su juego el caballo
Desde detrás de la colina
Los miserables buitres aparecen en vuelo
Cuando se llega a la mesa, se quita el sombrero
Nadie juega ni malabarea con la comida
Este pan solo se hornea con grano
Que ni siquiera ha sido sembrado por un buen labrador
No se escucha palabra alguna, ni tiene efecto
Ni siquiera las orejas de un burro ayudan
Tan pronto como comienza su juego el caballo
Desde detrás de la colina
Los miserables buitres aparecen en vuelo
Hombres han sido llevados y hombres han sido traídos, pero otros hombres han sido arrastrados
Se ha comido en abundancia y se ha bebido por mucho tiempo, no se han roído huesos secos
Eso no lo digo yo, sí hay ayuda de ese arado en inviernos nevados
Pero en la noche, la conciencia entra en la habitación
Con cuernos afilados y pares
No se escucha palabra alguna, ni tiene efecto
Ni siquiera las hebillas de hierro ayudan
El estrecho camino se ensancha con el arado
El polvo levantado irrita los ojos azules
Tan pronto como comienza su juego el caballo
Desde detrás de la colina
Los miserables buitres aparecen en vuelo