Nämä herrasmiehet
He eivät sarviaan seinille maalaa
Ei heitä rujouttaan saa halaamaan
Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa
Kun eivät ujouttaan peittoon saa
Tai piiloon vahvaa ihmisvihaa
Ympärillään ilmanala misantrooppinen
Luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret
Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen
Kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret
refrain:
Nämä herrasmiehet toisiansa
Eivät siedä edes unissansa
Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin
Kulkea taivasta kohti keskenään
Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkin
Sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon
Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin
Esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon
refrain
Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen
Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen
Vaik' olis arvokaskin tilaisuus
Kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus
Kaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus
refrain
Estos caballeros
Ellos no pintan cuernos en las paredes
No se dejan abrazar por su fealdad
Ni cortejan a las hembras en aguas bulliciosas
Cuando no pueden ocultar su timidez
O su profundo odio hacia la humanidad
Rodeados de un clima misántropo
Solo vierten confianza en los fríos troncos de un estado muerto
No importa si son seguidores de lo correcto o lo incorrecto
Solo cantan himnos de la eternidad en sus libros
Estribillo:
Estos caballeros entre sí
Ni siquiera se soportan en sueños
El pensamiento noble y la mente cálida
Avanzan juntos hacia el cielo
Los gritos se desvanecen al igual que los susurros
No hay lugar para la concordia en los palcos de este club
Una mirada sombría bloquea incluso las puertas de la conversación
En lugar de la cortina, se cierran tras un denso velo de humo
Estribillo
Brindan, brindan por sí mismos
Llevan la piel, la piel desollada, al vestíbulo
Aunque sea una ocasión de gran valor
Se filtra el odio hacia la humanidad
Se filtra en todo, el cinismo dorado emana eternamente
Estribillo