Olkoon näin (Danze Slave op. 72 nr. 2)
Kun mielessäni kuljen muiston hämärään,
Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin
Ja pilvilinnan jonne lentäisin.
Pois siivistäni aika puhtauden vei,
Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei.
Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on,
Mut vuodet jättää taakseen auringon.
Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan,
Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan.
Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää.
Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää.
Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään,
Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin
Ja itselleni lausun: "Olkoon näin"
Que sea así (Danzas Eslavas op. 72 n.º 2)
Cuando en mi mente camino hacia la penumbra del recuerdo,
Ve las mejores esperanzas desvanecerse.
Una vez también obtuve alas de juventud
Y un castillo en las nubes donde volaría.
El tiempo me quitó la pureza de mis alas,
Y el castillo en las nubes nunca se construyó.
La juventud no conoce la noche, siempre es día,
Pero los años dejan atrás al sol.
Se espera tanto, se sueña tanto,
De nuestra llama solo queda ceniza una vez.
Nunca se construye un castillo en las nubes duradero.
Quien sabe esto, lo entiende todo.
Ahora en mi mente camino hacia la penumbra del recuerdo,
Y veo desvanecerse las mejores esperanzas.
Mirando hacia atrás ahora con entendimiento,
Y me digo a mí mismo: 'Que sea así'