Koiran Tuokio
Läpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Punaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Katse selässä tuntuu, veren makuinen
Ilman emäntää liikkeellä on...
Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Mutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua
Askel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
Ei anna pelko myöden, taakse katsoa
Läpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
Ihmisen paras ystävä saavuttaa...
Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä...
Momento del Perro
Por la calle silenciosa, en medio de la oscuridad
Me duelen los ojos rojos, me tiembla la cabeza
Una mirada en la espalda se siente a sangre
Sin mi dueña, estoy en movimiento...
Por mi dueña podría arrancarme la mano,
Pero dudo que tenga que molestarme yo mismo
El paso se convierte en carrera, me duele el pecho
El miedo no permite mirar atrás
Por la calle silenciosa, caigo al suelo mojado
El mejor amigo del humano me alcanza...
El perro no parece querer soltar mi cuello,
Parece que el tiempo realmente se está acabando...