Koiran Tuokio

Momento del Perro

Koiran Tuokio

Por la calle silenciosa, en medio de la oscuridadLäpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Me duelen los ojos rojos, me tiembla la cabezaPunaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Una mirada en la espalda se siente a sangreKatse selässä tuntuu, veren makuinen
Sin mi dueña, estoy en movimiento...Ilman emäntää liikkeellä on...
Por mi dueña podría arrancarme la mano,Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Pero dudo que tenga que molestarme yo mismoMutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua

El paso se convierte en carrera, me duele el pechoAskel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
El miedo no permite mirar atrásEi anna pelko myöden, taakse katsoa
Por la calle silenciosa, caigo al suelo mojadoLäpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
El mejor amigo del humano me alcanza...Ihmisen paras ystävä saavuttaa...

El perro no parece querer soltar mi cuello,Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Parece que el tiempo realmente se está acabando...Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä...