Ylösnousemus
Kuolemattomuutta ruumiin rappio ei riistä, kumoa
Elon väreet eivät mieltä syiden tuolta puolen tavoita
Kuoleman tunteen syvyyteen tukehtuu tunteet vähäpätöisimmät
Ei kosketusta terveeseen
Janon mielettömyys ja välttämättömyys
särkee harmonian, hartauden huomasta kuoleman
Hyvin palvelleena edestäni uhrautukoon
sammunut elämä ja rauha väkivalloin ansaittu
Kuolkoon käärme kuin ihminenkin
sillä niistä kaiken hyötynyt on jo Isä Kuolema
Jos vailla pohjaa voivat valheelliset aateet kukoistaa
mikä voisi kiistää mielivallan oikeutusta, kunniaa?
Kuinka kuollut, julkeatkaan kuhista yhä elämää
jota ei käy riistäminen, jota ei käy rikkominen
ei kyllin kaltoin kohdella saati pyhäksi sanoa?
Mikä mahti meidät määrää tarjottuun osaan tyytymään
jotka emme elämää velvoitteeksemme valinneet?
Kuonaa katsomaan kuin kultaa mieletöntä on myöntyä
Elämää väellä viettää, ihmismuta rakastaa
Kuinka olenkaan vihannut lukemattomia toukkia, jotka tulevat kylläiseksi hänen lihastaan
ja nauranut haavoittuneita houkkia, jotka iäksi sokeutuvat hänen vihastaan
ja ihaillut haavan kauneutta, josta myrkky on imetty viimeiseen pisaraan
ja soimannut niiden laupeutta, jotka palaavat porton etäältä kastamaan
Resurrección
La decadencia del cuerpo no priva de inmortalidad
Las vibraciones de la vida no alcanzan la mente más allá de las razones
Los sentimientos más insignificantes se ahogan en la profundidad del sentimiento de la muerte
Sin contacto con la salud
La locura y la necesidad de la sed
rompen la armonía, la devoción de la muerte
Que se sacrifique bien por delante de mí
la vida extinguida y la paz ganada con violencia
Que muera la serpiente como también el humano
pues de ellos ya ha sacado provecho el Padre Muerte
Si las falsas ideas pueden florecer sin fondo
¿quién podría negar la legitimidad del capricho, la gloria?
¿Cómo pueden los muertos, atreverse a susurrar aún vida?
que no se puede arrebatar, que no se puede romper
¿no es suficiente maltratar, ni siquiera llamar sagrado?
¿Qué poder nos obliga a conformarnos con el papel ofrecido?
¿nosotros que no elegimos la vida como obligación?
Es una locura aceptar ver la escoria como oro
Vivir la vida con fuerza, amar el lodo humano
¡Cómo he odiado innumerables gusanos que se sacian de su carne!
y me he reído de los tontos heridos que quedan ciegos por su ira
y he admirado la belleza de la herida de la que se ha extraído hasta la última gota de veneno
y he criticado la misericordia de aquellos que regresan desde lejos para bañar a la prostituta