Kutsu pimeään
Joku minua kutsuu
seuraamaan pimeyteen
ääni sisälläni
haihtuu syvyyteen
aika ajoin se palaa
minua vainoamaan
joskus sitä seuraan
en perille kuitenkaan
miksi kutsut minua
Nykyään se tulee
useammin kuin ennen
melkein joka yö
sitä kuunnellen
valvon vaikka väsyttää
ei silti nukuta
pimeys minua viettelee
ei enää pelota
miksi kutsut minua
muistan pienen pojan
joka minä joskus olin
en pahaan koskaan kyennyt
kunnes pahan sitten koin
hän kädestäni puristi
kuten minä äitiäin
silmät mustat lämmitti
silloin pahan minä näin
miksi kutsut minua
nyt jo vanhempana
hänen perään minä menen
yli puolenvälin
suoraan paikkaan viimeiseen
siellä liekit palaa
vaan eivät satuta
paikka täynnä pahaa
ja silti rakkautta
miksi kutsuit minua
Llamado a la oscuridad
Alguien me llama
para seguir en la oscuridad
una voz dentro de mí
se desvanece en la profundidad
a veces regresa
para perseguirme
a veces la sigo
pero nunca llego
¿Por qué me llamas?
Ahora viene
más seguido que antes
casi todas las noches
escuchándola
permanezco despierto aunque esté cansado
aún así no duermo
la oscuridad me seduce
ya no me asusta
¿Por qué me llamas?
Recuerdo a un niño pequeño
que alguna vez fui
nunca pude hacer el mal
hasta que experimenté el mal
él apretaba mi mano
tal como yo a mi madre
sus ojos negros me reconfortaban
fue entonces cuando vi el mal
¿Por qué me llamas?
Ahora más viejo
sigo sus pasos
más allá de la mitad
directo al último lugar
allí las llamas arden
pero no lastiman
un lugar lleno de maldad
y aún así de amor
¿Por qué me llamaste?