Otteita hullun päiväkirjasta
eivät mene pois vaikka huutojani jaan
eivät mene pois vaikka keuhkot ratkeavat
ehkä aina tiesin mieleni minut pettäisi
jättäisi kanssa äänten yksin hämärään
itseni hävitän syvälle ajatusteni suohon
mädän maan tuoksu hengitykseni täyttää
niin kylmissäni itsessäni
yhä eksyen syvemmälle hyiseen minääni
ei pelastusta, ei avoimia ovia
on ainostaan paalutettuja portteja
ajatukset harhailevat kauas toisistaan
merkityksensä hukaten saaden minut hajoamaan
tunnen itseni kauhuissani sisälläni
itseltäni anoen minut vapauta
vastaan jos minua sinä seuraat
voit pitää varmana mukaani jäät
eivät mene pois...eivät mene pois...
Fragmentos de un diario de un loco
no se van aunque comparta mis gritos
no se van aunque mis pulmones estallen
tal vez siempre supe que mi mente me traicionaría
me dejaría junto a las voces solo en la oscuridad
me pierdo profundamente en el lodazal de mis pensamientos
el olor a tierra podrida llena mi aliento
tan frío dentro de mí
perdido cada vez más en mi gélido ser
no hay salvación, no hay puertas abiertas
solo hay puertas claveteadas
los pensamientos vagan lejos unos de otros
perdiendo su significado haciéndome desmoronar
tenso de miedo dentro de mí
rogándome a mí mismo que me libere
si decides seguirme
puedes estar seguro de que te llevaré conmigo
no se van... no se van...