Götterdämmerung
Hiljaa lauloi tuuli
Ja kuiskasi lehto
Jälkeen sateen
Huokasi suruaan maa
Tuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
Kuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
Taivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Yöhön mustempaan, päivään paistamattomaan
Kaikki loppuu
Kuten ennenkin
Mikään ei koskaan
Tule muuttumaan
Mitä kerran oli
Ja mitä on nyt
Mitä jäljelle jäi
Tuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
Kuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
Taivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Yöhön mustempaan, päivään paistamattomaan
Elämän pyörä jatkaa kulkuaan
Lakkaamatta, armotta
Vaikka käännät tiimalasia
Hiekka valuu aina samaan suuntaan
El Ocaso de los Dioses
Silenciosamente cantaba el viento
Y susurraba el bosque
Tras la lluvia
La tierra suspiraba su tristeza
Lleva esa espada ardiente, con su hoja brillante
La luna atraviesa en medio, tu sombra cae sobre ella
El gran carbón encendido del cielo, brilla por última vez
Hacia una noche más oscura, un día sin sol
Todo termina
Como siempre
Nada nunca
Cambiará
Lo que una vez fue
Y lo que es ahora
Lo que quedó
Lleva esa espada ardiente, con su hoja brillante
La luna atraviesa en medio, tu sombra cae sobre ella
El gran carbón encendido del cielo, brilla por última vez
Hacia una noche más oscura, un día sin sol
La rueda de la vida sigue su curso
Incesante, implacable
Aunque gires el reloj de arena
La arena siempre cae en la misma dirección