Götterdämmerung

El Ocaso de los Dioses

Götterdämmerung

Silenciosamente cantaba el vientoHiljaa lauloi tuuli
Y susurraba el bosqueJa kuiskasi lehto
Tras la lluviaJälkeen sateen
La tierra suspiraba su tristezaHuokasi suruaan maa

Lleva esa espada ardiente, con su hoja brillanteTuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
La luna atraviesa en medio, tu sombra cae sobre ellaKuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
El gran carbón encendido del cielo, brilla por última vezTaivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Hacia una noche más oscura, un día sin solYöhön mustempaan, päivään paistamattomaan

Todo terminaKaikki loppuu
Como siempreKuten ennenkin
Nada nuncaMikään ei koskaan
CambiaráTule muuttumaan

Lo que una vez fueMitä kerran oli
Y lo que es ahoraJa mitä on nyt
Lo que quedóMitä jäljelle jäi

Lleva esa espada ardiente, con su hoja brillanteTuo tulinen miekka, säkehine säilä kanna
La luna atraviesa en medio, tu sombra cae sobre ellaKuu pistä keskeltä halki, ylle auringon varjosi laske
El gran carbón encendido del cielo, brilla por última vezTaivaan suuri tulihiili, hehkuu viimeistä kertaa
Hacia una noche más oscura, un día sin solYöhön mustempaan, päivään paistamattomaan

La rueda de la vida sigue su cursoElämän pyörä jatkaa kulkuaan
Incesante, implacableLakkaamatta, armotta
Aunque gires el reloj de arenaVaikka käännät tiimalasia
La arena siempre cae en la misma direcciónHiekka valuu aina samaan suuntaan