Tia-Maria
Kirjeesi alkoi niin julmasti hei
Altani jalat se viikoksi vei
Kuinka mun viereltä vois
Hypätä pois?
Vieläkö muistat sen keväisen yön?
Väitätkö että mä sanani syön?
Elämä helpompi ois
Jos unohtaa vois
Mut odota vaan
Mua odota vaan
Kyllä sun kiinni mä saan
Sielu tuskaa on taas tulvillaan
Tia-Maria sua kaipaan niin
Tia-Maria oon yksin
Tia-Maria sua kaipaan niin
Tia-Maria jäät mun haaveisiin
Tia-Maria jäät haaveisiin
Viimeinen rivi, mä rakastan sua
Kaikki ei tietenkään saa unohtua
Eikä mun viereltäin vois
Liueta pois
Lopuksi kirjoitit vielä ps:
Muistele mua, muista myös itseäs
Tahtoisi en, enkä vois
Hävitä pois
Tia-Maria
Tu carta comenzó tan cruelmente hey
Mis piernas se llevaron por una semana
¿Cómo podría saltar
Desde mi lado?
¿Todavía recuerdas aquella noche de primavera?
¿Dices que me estoy comiendo mis palabras?
La vida sería más fácil
Si pudiera olvidar
Pero solo espera
Solo espera por mí
Te atraparé
El alma está llena de dolor nuevamente
Tia-Maria te extraño tanto
Tia-Maria estoy solo
Tia-Maria te extraño tanto
Tia-Maria te quedas en mis sueños
Tia-Maria te quedas en los sueños
En la última línea, te amo
No todo, por supuesto, debe olvidarse
Y no podría
Desaparecer de mi lado
Al final escribiste un P.D.:
Recuérdame, recuerda también a ti mismo
No querría, no podría
Desaparecer