Erinomaisia ihmislapsia
Kun rinnakkain on kauan käyty näin, saa kultaisen hääpäivän juhla
Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin
En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa
Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden?
Ei riitä sanat
Maalaan siis!
Kai säilyttää saan artistisen suoruuden, kun kankaalle kummatkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?
refrain:
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun, ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Laveeraan jonkun kurjan murjun, josta taas krapulassa herään
Kun pitkä häntä persuksissani horjun, vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään
Niin hyppäät pöydällemme huutamaan ja ladot lautasia lattiaan, eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan!
Näin upeasti yhteen sovitaan
Tuokaa höyheniä ja tervaa!
refrain
Erinomaisia ihmislapsia
Niin usein olin sika, mutta tuskin mitään vikaa jäi puuttumaan sinustakaan noina vuosina
Omahyväisyys ja itsekkyys löi kättä kysymättä, muuttivat sinuun, minuun
Nyt voi hyvin nähdä sen: olin, olit ihminen
refrain (2x)
Excelentes seres humanos
Cuando hemos estado juntos por tanto tiempo, celebramos un aniversario de bodas dorado
Ahora quiero dar algo directamente desde mi corazón
No malgastaré ni un centavo en un regalo inútil
Pero ¿cómo transmito toda la riqueza?
Las palabras no son suficientes
¡Así que pintaré!
¿Podré mantener la sinceridad artística, al retratarnos en lienzo y cantar sobre la vergüenza?
Estribillo:
Yo nos pinto, y al hacerlo, pinto un lienzo negro, una caricatura de la humanidad, una canción de burla a la camaradería
Cuando el cuadro esté listo, podremos ver finalmente con más claridad incluso todos esos aspectos más bellos
Excelentes seres humanos
Dibujaré a algún desgraciado, del cual luego despertaré con resaca
Cuando tambaleándome con una larga cola en mi trasero, solo queda el rastro de ese canalla
Entonces saltas a nuestra mesa gritando y tirando platos al suelo, ¡y no puedes cerrar esa gran boca de ninguna manera!
Así es como encajamos tan maravillosamente juntos
¡Traigan plumas y brea!
Estribillo
Excelentes seres humanos
Tan a menudo fui un cerdo, pero apenas faltaba algo malo en ti durante esos años
La vanidad y la egoísmo se unieron sin preguntar, cambiaron en ti, en mí
Ahora se puede ver claramente: yo era, tú eras humano
Estribillo (2x)