Intiaanit ymmärtävät
Kuka pelkää yksinäistä, sekopäistä inkkaria,
Joka yön selkään nousee horjuvin askelin?
Leikkimökkiin eksynyttä, tylsynyttä linkkaria
Betoniin tökkii...
Pelkäätkö kun käännyt selin?
Hahmo nousee ojasta.
Kiehuu pojan sappi, ja
Se joka toista vaanii...
Äiti toivoi pojasta
Poliisia tai pappia
Mutta tuli intiaani:
Jo yläasteaikoinaan
Koulut karkas käsistä...
Ei tullut sitten työtä.
Metsikköön muutettuaan
Kalpeus lähti pläsistä
Jo heti vuoden myötä.
Ruman sanan isä sanoo,
Äiti pyytää, äiti anoo,
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Äiti miettii: "Ymmärränkö?
Kai en..."
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta,
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken."
"Vaikka käveltäisiin päin,
Emme saattais tunnistaa,
Jos se tulis vastaan.
Selity ei järjelläin,
Ettei saata irrottaa
Siitä preeriastaan!"
Niin on kaksi muulia
Tuolla sisar Saaralla:
Isä ja sen poika.
Isä etsii kuulia
Ja perintöasetta...
Ei sitä estää voikaan.
"Missä on sun hevosesi,
Missä maasi, ylpeytesi?
Sukulaisetkin sinua häpeävät.
Saatanko nyt nähdä niitä?
Kai en...
Haavoissamme kääntää veistä,
Ei se poika piittaa meistä.
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät.
Ja että intiaanit ymmärtävät kaiken!"
Ruman sanan isä sanoo,
Äiti pyytää, äiti anoo,
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta,
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken."
Los indios entienden
¿Quién teme al solitario, loco indio,
Que se levanta en la noche tambaleándose?
El guardia perdido, aburrido en la caseta
Golpea el concreto...
¿Temes cuando le das la espalda?
La figura emerge del arroyo.
Hierve la bilis del chico, y
Aquel que acecha a otros...
La madre esperaba del chico
Un policía o un cura
Pero llegó el indio:
Ya en la secundaria
Las escuelas se le escapaban de las manos...
No consiguió trabajo después.
Al mudarse al bosque
La palidez se fue enseguida
En un año.
El padre de palabras feas dice,
La madre ruega, la madre suplica,
Incluso los vestigios del orden desaparecen...
La madre piensa: "¿Entiendo?
Quizás no..."
La maldición surge de la boca del padre:
"Al chico no le importa nada más,
Espero que los indios entiendan,
Y que los indios entiendan
Todo.
Todo.
Todo."
"Aunque camináramos hacia él,
No podríamos reconocerlo,
Si se nos acercara.
La explicación no tiene sentido,
No podemos separarlo
De su pradera."
Así son dos mulas
Allá con la hermana Sara:
El padre y su hijo.
El padre busca balas
Y un arma de herencia...
No se puede detener.
"¿Dónde está tu caballo,
Dónde está tu tierra, tu orgullo?
Hasta tus parientes te avergüenzan.
¿Puedo verlos ahora?
Quizás no...
En nuestras heridas clava el cuchillo,
Al chico no le importamos.
Espero que los indios entiendan.
Y que los indios entiendan todo."
El padre de palabras feas dice,
La madre ruega, la madre suplica,
Incluso los vestigios del orden desaparecen...
La maldición surge de la boca del padre:
"Al chico no le importa nada más,
Espero que los indios entiendan,
Y que los indios entiendan
Todo.
Todo.
Todo.