Intiaanit ymmärtävät

Los indios entienden

Intiaanit ymmärtävät

¿Quién teme al solitario, loco indio,Kuka pelkää yksinäistä, sekopäistä inkkaria,
Que se levanta en la noche tambaleándose?Joka yön selkään nousee horjuvin askelin?
El guardia perdido, aburrido en la casetaLeikkimökkiin eksynyttä, tylsynyttä linkkaria
Golpea el concreto...Betoniin tökkii...
¿Temes cuando le das la espalda?Pelkäätkö kun käännyt selin?

La figura emerge del arroyo.Hahmo nousee ojasta.
Hierve la bilis del chico, yKiehuu pojan sappi, ja
Aquel que acecha a otros...Se joka toista vaanii...
La madre esperaba del chicoÄiti toivoi pojasta
Un policía o un curaPoliisia tai pappia
Pero llegó el indio:Mutta tuli intiaani:

Ya en la secundariaJo yläasteaikoinaan
Las escuelas se le escapaban de las manos...Koulut karkas käsistä...
No consiguió trabajo después.Ei tullut sitten työtä.
Al mudarse al bosqueMetsikköön muutettuaan
La palidez se fue enseguidaKalpeus lähti pläsistä
En un año.Jo heti vuoden myötä.

El padre de palabras feas dice,Ruman sanan isä sanoo,
La madre ruega, la madre suplica,Äiti pyytää, äiti anoo,
Incluso los vestigios del orden desaparecen...Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
La madre piensa: "¿Entiendo?Äiti miettii: "Ymmärränkö?
Quizás no..."Kai en..."
La maldición surge de la boca del padre:Kirous nousee isän suusta:
"Al chico no le importa nada más,"Ei se poika piittaa muusta,
Espero que los indios entiendan,Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Y que los indios entiendanJa että intiaanit ymmärtävät
Todo.Kaiken.
Todo.Kaiken.
Todo."Kaiken."

"Aunque camináramos hacia él,"Vaikka käveltäisiin päin,
No podríamos reconocerlo,Emme saattais tunnistaa,
Si se nos acercara.Jos se tulis vastaan.
La explicación no tiene sentido,Selity ei järjelläin,
No podemos separarloEttei saata irrottaa
De su pradera."Siitä preeriastaan!"

Así son dos mulasNiin on kaksi muulia
Allá con la hermana Sara:Tuolla sisar Saaralla:
El padre y su hijo.Isä ja sen poika.
El padre busca balasIsä etsii kuulia
Y un arma de herencia...Ja perintöasetta...
No se puede detener.Ei sitä estää voikaan.

"¿Dónde está tu caballo,"Missä on sun hevosesi,
Dónde está tu tierra, tu orgullo?Missä maasi, ylpeytesi?
Hasta tus parientes te avergüenzan.Sukulaisetkin sinua häpeävät.
¿Puedo verlos ahora?Saatanko nyt nähdä niitä?
Quizás no...Kai en...

En nuestras heridas clava el cuchillo,Haavoissamme kääntää veistä,
Al chico no le importamos.Ei se poika piittaa meistä.
Espero que los indios entiendan.Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät.
Y que los indios entiendan todo."Ja että intiaanit ymmärtävät kaiken!"

El padre de palabras feas dice,Ruman sanan isä sanoo,
La madre ruega, la madre suplica,Äiti pyytää, äiti anoo,
Incluso los vestigios del orden desaparecen...Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
La maldición surge de la boca del padre:Kirous nousee isän suusta:
"Al chico no le importa nada más,"Ei se poika piittaa muusta,
Espero que los indios entiendan,Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät,
Y que los indios entiendanJa että intiaanit ymmärtävät
Todo.Kaiken.
Todo.Kaiken.
Todo.Kaiken."