Kiusauksien iltapäivä
Saavutuksia muiden omia,
Mahdollisia ja mahdottomia
Mieli mustana mietti myyjänainen.
Jokaiselle asiakkaalle
Toivoi kyytiä kirkkomaalle
Mutta laskutti ja oli katuvainen.
Sellainenhan on ihminen,
Monin tavoin eläimen kaltainen,
Mutta poikkeuksellinen niin,
Että se saadaan kontrolliin.
Aurinko korvensi pään,
Virkamies oli vetelys mielellään,
Eikä pestiään pitänyt minään.
Tahtoi huutaa, ja ikkunasta
Heittää koko paperipaskan.
Vaan hän vaikeni ja oli tekevinään.
Sellainenhan on ihminen,
Monin tavoin eläimen kaltainen,
Mutta poikkeuksellinen niin,
Että se saadaan kontrolliin.
refrain:
Kiusauksien iltapäivässä kiehuu sappi,
Kunnes Martti Luther laulaa meille,
Korvista ilmaan nostaa,
Kostaa jo, kun ihminen
Vasta kiusauksia empii
Ja ehkä niin on parempi.
Pappi inhosi kevätilmaa,
Tellusta ja muutakin maailmaa
Hikisinä iltapäivinä niinä.
Hän toivoi että
Voisi sataa niin paljon vettä
Jotta turha joukko huuhtoutuisi siinä.
Sellainenhan on ihminen,
Monin tavoin eläimen kaltainen,
Mutta poikkeuksellinen niin,
Että se saadaan kontrolliin.
refrain
Sellainenhan on ihminen,
Monin tavoin eläimen kaltainen,
Mutta poikkeuksellinen niin,
Että se saadaan kontrolliin.
refrain (2x)
Tarde de tentaciones
Logros ajenos,
Posibles e imposibles
La mente en negro pensaba la vendedora.
Para cada cliente
Deseaba un viaje al cementerio
Pero facturaba y se arrepentía.
Así es el ser humano,
De muchas maneras similar a un animal,
Pero excepcional de tal manera,
Que se puede controlar.
El sol quemaba la cabeza,
El funcionario era holgazán de buen grado,
Y no consideraba su trabajo como algo importante.
Quería gritar, y desde la ventana
Tirar toda la porquería de papel.
Pero se calló y fingió estar ocupado.
Así es el ser humano,
De muchas maneras similar a un animal,
Pero excepcional de tal manera,
Que se puede controlar.
Estribillo:
En la tarde de tentaciones hierve la bilis,
Hasta que Martín Lutero nos canta,
Levanta los oídos al aire,
Ya se venga, cuando el ser humano
Solo duda ante las tentaciones
Y tal vez sea mejor así.
El cura odiaba el clima primaveral,
La Tierra y todo lo demás del mundo
En esas tardes sudorosas.
Él deseaba que
Lloviera tanto
Que la multitud inútil se lavara en ella.
Así es el ser humano,
De muchas maneras similar a un animal,
Pero excepcional de tal manera,
Que se puede controlar.
Estribillo
Así es el ser humano,
De muchas maneras similar a un animal,
Pero excepcional de tal manera,
Que se puede controlar.
Estribillo (2x)