395px

¿Quién teme la carne cruda?

Yup

Kuka pelkää raakaa lihaa

Jyvä kaipaa akanoita
Ja ilman pakanoita pyhimys piiloon jää
Muutamat meistäkin lauletaan lataamoon
Vaan sielläkin eletään elämää
(2x)

Villiheimo kaatoi karhun
Kulkue sen kylään toi
Päällikkö söi raakaa lihaa
Ja pääkallosta verta joi

Hän täytti kallon oluella
Ja metsän jumalille vei
Sillä ilman vastalahjaa
Koskaan mitään viety ei

Istui tuvan kahta puolta
Arvokkaissa hahmoissaan
Elon pilke ja kuolon kolke
Laulelivat liikkeitä maan

Lapsen tänne, lepran tuonne
Se oli elämän luonne
Ja myös moni ihminen
On silloin sen hyväksynyt

Vaan tänään toisin on, siispä kysynkin nyt:

refrain:
Kuka pelkää raakaa lihaa?
Kuka päivää palvoo
Yötä kavahtaa?
Kuka raakaa lihaa vihaa
Hän koko taakkaa mukanaan kuljettaa
Ja vain siivun siitä saa

Kuvitelkaa!
Jyvä kaipaa akanoita
Ja ilman pakanoita pyhimys piiloon jää
Muutamat meistäkin lauletaan lataamoon
Vaan sielläkin eletään elämää

Herra Mammona rattia kääntää
Loska lentelee syysilmaan
Ruoste limusiinin helmassa
On mittavin hänen murheistaan

Ja rouva Mammona kynnet viilaa
Kutsuohjelma täyttää pään
On taas se aika kuukaudesta
Kun tahroja hameissa pelätään

Ja jossain ei niin kaukanakaan
Pelko kohtaa vihan vakaan
Kivääri painuu kurkkuun asti
Ja tahraista tulee varmasti

Ja me taas täällä aprikoimme:
Käykö päinsä että noin vain voimme
Nautiskella pöydän kystä
Vailla etikettijärjestystä
Vaan...

Silloin paratiisista parahdetaan:

Kuka pelkää raakaa lihaa?
Kuka päivää palvoo
Yötä kavahtaa?
Kuka raakaa lihaa vihaa
Hän koko taakkaa kuljettaa
Siivun siitä saa

refrain

¿Quién teme la carne cruda?

El grano anhela las semillas
Y sin paganos el santo se esconde
Algunos de nosotros cantamos en la taberna
Pero incluso allí se vive la vida
(2x)

La tribu salvaje mató al oso
Y lo llevó en procesión al pueblo
El jefe comió carne cruda
Y bebió sangre de cráneo

Llenó el cráneo con cerveza
Y lo llevó a los dioses del bosque
Porque sin un regalo de vuelta
Nunca se lleva nada

Se sentaron a ambos lados de la cabaña
En figuras dignas
El destello de la vida y el estruendo de la muerte
Cantaban movimientos en la tierra

Un niño aquí, un leproso allá
Esa era la naturaleza de la vida
Y también muchos seres humanos
En ese momento lo aceptaron

Pero hoy es diferente, así que pregunto ahora:

Estribillo:
¿Quién teme la carne cruda?
¿Quién adora el día
Y teme la noche?
¿Quién odia la carne cruda?
Él lleva consigo toda la carga
Y solo obtiene un pedazo de ella

¡Imaginen!
El grano anhela las semillas
Y sin paganos el santo se esconde
Algunos de nosotros cantamos en la taberna
Pero incluso allí se vive la vida

El Señor Mammona gira el volante
El barro vuela en el aire otoñal
El óxido en el dobladillo de la limusina
Es su mayor preocupación

Y la Señora Mammona lima las uñas
Llena la cabeza con invitaciones
Es nuevamente ese momento del mes
Cuando se temen las manchas en los vestidos

Y en algún lugar no tan lejano
El miedo se encuentra con la ira firme
El rifle se presiona hasta la garganta
Y seguramente se volverá manchado

Y aquí estamos de nuevo reflexionando:
¿Es correcto que simplemente podamos
Disfrutar de la mesa
Sin etiqueta ni orden?
Pero...

Entonces desde el paraíso se escucha:

¿Quién teme la carne cruda?
¿Quién adora el día
Y teme la noche?
¿Quién odia la carne cruda?
Él lleva consigo toda la carga
Y solo obtiene un pedazo de ella

Estribillo

Escrita por: