Kuka pelkää raakaa lihaa

¿Quién teme la carne cruda?

Kuka pelkää raakaa lihaa

El grano anhela las semillasJyvä kaipaa akanoita
Y sin paganos el santo se escondeJa ilman pakanoita pyhimys piiloon jää
Algunos de nosotros cantamos en la tabernaMuutamat meistäkin lauletaan lataamoon
Pero incluso allí se vive la vidaVaan sielläkin eletään elämää
(2x)(2x)

La tribu salvaje mató al osoVilliheimo kaatoi karhun
Y lo llevó en procesión al puebloKulkue sen kylään toi
El jefe comió carne crudaPäällikkö söi raakaa lihaa
Y bebió sangre de cráneoJa pääkallosta verta joi

Llenó el cráneo con cervezaHän täytti kallon oluella
Y lo llevó a los dioses del bosqueJa metsän jumalille vei
Porque sin un regalo de vueltaSillä ilman vastalahjaa
Nunca se lleva nadaKoskaan mitään viety ei

Se sentaron a ambos lados de la cabañaIstui tuvan kahta puolta
En figuras dignasArvokkaissa hahmoissaan
El destello de la vida y el estruendo de la muerteElon pilke ja kuolon kolke
Cantaban movimientos en la tierraLaulelivat liikkeitä maan

Un niño aquí, un leproso alláLapsen tänne, lepran tuonne
Esa era la naturaleza de la vidaSe oli elämän luonne
Y también muchos seres humanosJa myös moni ihminen
En ese momento lo aceptaronOn silloin sen hyväksynyt

Pero hoy es diferente, así que pregunto ahora:Vaan tänään toisin on, siispä kysynkin nyt:

Estribillo:refrain:
¿Quién teme la carne cruda?Kuka pelkää raakaa lihaa?
¿Quién adora el díaKuka päivää palvoo
Y teme la noche?Yötä kavahtaa?
¿Quién odia la carne cruda?Kuka raakaa lihaa vihaa
Él lleva consigo toda la cargaHän koko taakkaa mukanaan kuljettaa
Y solo obtiene un pedazo de ellaJa vain siivun siitä saa

¡Imaginen!Kuvitelkaa!
El grano anhela las semillasJyvä kaipaa akanoita
Y sin paganos el santo se escondeJa ilman pakanoita pyhimys piiloon jää
Algunos de nosotros cantamos en la tabernaMuutamat meistäkin lauletaan lataamoon
Pero incluso allí se vive la vidaVaan sielläkin eletään elämää

El Señor Mammona gira el volanteHerra Mammona rattia kääntää
El barro vuela en el aire otoñalLoska lentelee syysilmaan
El óxido en el dobladillo de la limusinaRuoste limusiinin helmassa
Es su mayor preocupaciónOn mittavin hänen murheistaan

Y la Señora Mammona lima las uñasJa rouva Mammona kynnet viilaa
Llena la cabeza con invitacionesKutsuohjelma täyttää pään
Es nuevamente ese momento del mesOn taas se aika kuukaudesta
Cuando se temen las manchas en los vestidosKun tahroja hameissa pelätään

Y en algún lugar no tan lejanoJa jossain ei niin kaukanakaan
El miedo se encuentra con la ira firmePelko kohtaa vihan vakaan
El rifle se presiona hasta la gargantaKivääri painuu kurkkuun asti
Y seguramente se volverá manchadoJa tahraista tulee varmasti

Y aquí estamos de nuevo reflexionando:Ja me taas täällä aprikoimme:
¿Es correcto que simplemente podamosKäykö päinsä että noin vain voimme
Disfrutar de la mesaNautiskella pöydän kystä
Sin etiqueta ni orden?Vailla etikettijärjestystä
Pero...Vaan...

Entonces desde el paraíso se escucha:Silloin paratiisista parahdetaan:

¿Quién teme la carne cruda?Kuka pelkää raakaa lihaa?
¿Quién adora el díaKuka päivää palvoo
Y teme la noche?Yötä kavahtaa?
¿Quién odia la carne cruda?Kuka raakaa lihaa vihaa
Él lleva consigo toda la cargaHän koko taakkaa kuljettaa
Y solo obtiene un pedazo de ellaSiivun siitä saa

Estribillorefrain