Nyrkkeilijä
Silloin tällöin tiskiin iskee vanha tuttu tunne
Että mitä helvettiä mä täällä teen?
Vahvana se jäyti nyrkkeilijää silloin, kun ne
Katsoi hämmästellen keskeyttäneeseen
Tyhjyyteen se tuijottaa ja poskipäätä pyyhkii
Otsan ammottava haava kääreen saa
Tiimi vaiti on, kun valmentaja hiljaa nyyhkii
Taisi olla aika vaihtaa maisemaa
Kotikaupungin katujen hiljaisuus kuin hauta
Ropisee kuin iskut julma sadesää
Nolattua suuruutta ei siellä kukaan auta
Niinpä nyrkkeilijä tyhjän päälle jää
Liika viina kovetettua kuorta lisää jääsi
Hanttihommat tyhjää täytä ei, ja kun
Astui kehästä, niin kehää kiertämään taas pääsi
Elämä loi loputtoman ottelun
Sitä vaikeaa on käsittääkään, kun
refrain:
Nyt vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä
Sitä, joka
Olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin
Joku toinen näki jotain urheilijain unta
Kilpalahjamökissään se hyvin söi
Hän sai poliiseja portilleen ja tupaan lunta
Suuri nyrkki hänet baarin tiskiin löi
Jos vain juoksi läpi tutun pururadan lenkin
Löysi silloin tällöin sateenkaaren pään
Löysi päivän lohdullisen ja aurinkoisenkin
Vaikka lähinnä jäi yötä elämään
Kantapöydässään kun piti yllä tietovisaa
Moni totesi: "Tuotakaan tiedä en"
Vaan kun itse kääntyi, katsoi elämäänsä risaa
Kysyi kaikkein vaikeimman kysymyksen
Ja myönsi: enää mistään mitään tiedä en
refrain
Vaikka on kesäkin kuumimmillaan
On niin kylmää ja yksinäistä
Että voi viluissaan vaeltaa vaan
Edes lapaset ei lämmitä
Sitä, joka
Olla taisi
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin (2x)
Yhtäkkiä se sama tunne silloin palaa
Kysyy: mitä helvettiä mä täällä teen?
Kun ei löydä omaa ihmistä, ei omaa alaa
Tuskin paikkaa, mihin laittaa makuulleen
Ryyppykaveri suo kulkukoiralle suojan
Nyrkkeilijä varastaa sen pistoolin
Silloin valtaa hänet viimein, kiitos taivaan Luojan
Usko siitä, että pian on paremmin
Se tahtoi uskoa, kun usein olikin niin
Eksynyt, väsynyt ja sekaisin (2x)
Olivat ne sata tai vain neljäkymmentä vuotta -
Jokainen on onnellinen vahinko
Pidempäänkin jatkaa toki voi, vaan miksi suotta
Jos on hanskat naulaan nostettuina jo?
Vaan jospa vihdoin sai aikaan
Tuo nyrkkeilijä vaitonainen
Sen suurimman nyrkin kanssa
Sen sovinnon?
Jos olikin ottelunsa
Juuri sen mittainen?
Me tiedämme: se oli elämää
Ja siinä aivan kaikki on
Siinä kaikki on
El Boxeador
De vez en cuando, en el mostrador golpea una sensación familiar
¿Qué diablos estoy haciendo aquí?
Fuerte, mordaz, el boxeador se consumía cuando
Miraban sorprendidos a quien interrumpía
Mira fijamente al vacío y se seca las mejillas
La herida abierta en la frente recibe un vendaje
El equipo en silencio, el entrenador solloza en silencio
Quizás era hora de cambiar de escenario
El silencio de las calles de la ciudad natal como una tumba
Resuena como golpes en una cruel lluvia
La grandeza humillada allí nadie la ayuda
Así que el boxeador se queda sin nada
Más alcohol endurece la corteza endurecida
Los trabajos temporales no llenan el vacío, y cuando
Salió del ring, volvió a dar vueltas alrededor del ring
La vida creó una pelea interminable
Es difícil de entender, cuando
Estribillo:
Aunque sea pleno verano
Es tan frío y solitario
Que puedes deambular con frío
Ni siquiera los guantes calientan
Aquel que
Quizás
Perdido, cansado y confundido
Alguien más soñaba con ser un atleta
En su cabaña de regalos de competencia comía bien
Tenía policías en la puerta y nieve en la sala
Un gran puño lo golpeó en el mostrador del bar
Si solo corría por el sendero de tierra familiar
Encontraba de vez en cuando el final del arcoíris
Encontraba un día consolador y soleado
Aunque principalmente vivía la noche
Mientras sostenía un concurso de preguntas en la mesa
Muchos decían: 'No sé nada de eso'
Pero cuando se volvía, miraba su vida desordenada
Hizo la pregunta más difícil
Y admitió: ya no sé nada de nada
Estribillo
Aunque sea pleno verano
Es tan frío y solitario
Que puedes deambular con frío
Ni siquiera los guantes calientan
Aquel que
Quizás
Perdido, cansado y confundido (2x)
De repente, esa misma sensación regresa
Pregunta: ¿Qué diablos estoy haciendo aquí?
Cuando no encuentra a su persona, ni su lugar
Apenas un lugar donde acostarse
El compañero de copas da refugio al perro callejero
El boxeador roba su pistola
Entonces finalmente lo domina, gracias al Creador
La creencia de que pronto estará mejor
Quería creer, aunque a menudo no fuera así
Perdido, cansado y confundido (2x)
Ya sea cien o solo cuarenta años -
Cada uno es un feliz accidente
Puede continuar por más tiempo, pero ¿por qué en vano?
Si ya ha colgado los guantes
Pero si finalmente logró
Ese boxeador callado
Con su puño más grande
¿Esa reconciliación?
Si su pelea
Fue exactamente así?
Sabemos: fue vida
Y eso es todo
Eso es todo