Pää puhuu
Kun Sinfonia Ingeborg oli monen muun muassa revitty
Kappaleiksi siinä pankin edustalla, niin minut - Tai siis
Sen, mitä minusta paikalla oli, eli pään - sujautti
Poveensa joku frakkitakki hovimestari ja toi tänne
Tehtaaseen, jossa kaappiin lukittuna olin hyllyllä
Pitkään. Siellä komerossa sitten sanelin tietoni
Mankalle, joka oli minulla vieressä: Nenällä painelin
Vuoroin äänitys-, vuoroin pysäytyspainikkeita ja kaiken
Nauhoitin minkä tehtaasta ja murhaajistani tiesin...
Että kuinka täällä tehdään toppatakkeja, joissa on
Hiuksia täytteenä! Ja kuinka sadat pakkotyön ikeessä
Raatavat orjuutetut kaljupäät täällä silmät punaisina
Ja vettyneinä hampaita kiristelee! Ja kuinka loput
Onnettomat sielut kylvää huonokuntoisia, kaksihaaraisia
Hiuksia superloonipatjoihin... Ja öisin niitä tukkatakkeja
Kuljetetaan laivoilla Kalkuttaan ja Kuubaan ja ties
Minne... Jos meidänkin Minnalla on tietämättään yllä
Murhatun ihmisen karvoja pakkassäiltä lämmittämässä!
Tämän kaiken nauhoitin, ja kun nauha loppui niin
Otin kasetin suuhun ja nenän kautta hengittelin.
Ehkä päivän olin ollut lukkojen takana, kun sitten
Viimein hakivat ja roikottivat hiuksista ympäri
Tehdasta, ja minä sylkäisin silmien välttäessä
Kasetin roskaämpäriin, kun arvelin, että etsivä
Kyllä ymmärtää katsoa jäteastiaan...
La cabeza habla
Cuando la Sinfonía Ingeborg fue desgarrada entre muchas otras
Canciones frente al banco, así que me - O más bien
Lo que de mí estaba presente, es decir, mi cabeza - fue metido
En el bolsillo de un mayordomo con frac y traído aquí
A la fábrica, donde estuve encerrado en un armario
Por mucho tiempo. Allí en el rincón dicté mi información
A Manka, que estaba a mi lado: Presionaba
Los botones de grabación y pausa con mi nariz y grababa
Todo lo que sabía sobre la fábrica y mis asesinos...
¡Cómo hacen aquí los abrigos de plumas con
Pelo como relleno! Y cómo cientos de cabezas rapadas
Trabajan esclavizadas en el yugo del trabajo forzado
Aquí con los ojos rojos y los dientes apretados y mojados! Y cómo el resto
De las almas desafortunadas siembran cabellos
Maltratados y con puntas abiertas en colchones superlunares... Y por las noches esos abrigos de pelo
Se transportan en barcos a Calcuta y Cuba y quién sabe
Dónde... ¡Si nuestra Minna también tiene sin saberlo
Cabellos de una persona asesinada manteniéndola caliente en el frío!
Grabé todo esto, y cuando la cinta se acabó
Puse la cinta en mi boca y respiré por la nariz.
Quizás había estado encerrado todo el día, cuando finalmente
Vinieron a buscarme y me arrastraron por el cabello alrededor
De la fábrica, y escupí la cinta en el cubo de basura
Mientras los ojos evitaban mirar, pensando que el detective
Seguramente revisaría el contenedor de basura...