Syyllisyys
refrain:
Nyt joka ikisenä aamuna piru pääsi päällä tasapainoilee,
Räntäsateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
Ja nuoruus menee,
Vanhuus tulee,
Kauas kaikki muu karata saa,
Vaan joka talvi, kevät, kesä, syys
Palaa syyllisyys.
Joka talvi, kevät, kesä, syys
Palaa syyllisyys.
Ja pyytää syyllisyys:
"Tule tänne synnin suden luo,
Syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siispä puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."
Tarhan pihamaalla pienokainen.
Kovin viaton,
Räkänokkainen,
Kiikkuu
Eikä aavistaa saata,
Kuinka suuri voima liikkuu,
Nurkan takaa sinua tarkkailee tuo
Ja mustaa maalia juo.
Se tulee tuttavaksi tänään,
Et toisin päättää vois.
Se päättää, milloin tulee,
Eikä lähde pois.
Nurkkiin nukkumaan kipuaa,
Mustaa maalipurkkia kuljettaa,
Ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla
Se suhersi seinään: "Mitäpä nolla?"
refrain
Joka talvi, kevät, kesä, syys
Pyytää syyllisyys.
"Tule tänne synnin suden luo,
Syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siispä puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."
Sillä syyllisyys kuuliaista rakastaa,
Se voimaa vammoistamme ammentaa,
Pian niistä pesää rakentaa:
Viereen tuvan
Valmistuvan jo näen
Huoneet vierasväen
Kunnes tuikkaat talonsa alle tulen hyvän,
Sen huomaat hämmentyvän.
Nyt joka ikisenä aamuna piru pihalla vihaansa viuhtoo vaan.
Räntäsateessa, pää kohmeessa kauhoo lunta ikkunaan.
Tulkoot irveet, pilkkakirveet,
Haavaa ei ne tehdä voi,
Kun vaikeroi viluissaan syyllisyys
Ja varjoissa vaanii,
Sieltä sinua se osoittaa,
Vaan kulkee karavaani,
Tavoittamattomiin taivaltaa.
Jää hyvästit, syyllisyys.
Culpabilidad
refrain:
Ahora cada mañana el diablo equilibra en tu cabeza,
En la pista de footing bajo la lluvia helada, se agita en tu nuca,
Y la juventud se va,
La vejez llega,
Todo lo demás puede escapar lejos,
Pero cada invierno, primavera, verano, otoño
Vuelve la culpabilidad.
Cada invierno, primavera, verano, otoño
Vuelve la culpabilidad.
Y la culpabilidad pide:
'Ven aquí junto al lobo del pecado,
Bebe el vaso negro de la culpabilidad.'
'No, no iré, soy puro del mal!'
'Entonces soplaré y derribaré tu autoestima.'
En el patio de la guardería un niño.
Muy inocente,
Con la nariz moqueando,
Se balancea
Y no puede sospechar,
La gran fuerza que se mueve,
Desde la esquina te observa,
Y bebe pintura negra.
Hoy se hará amigo,
No puedes decidir de otra manera.
Decide cuándo viene,
Y no se va.
Se arrastra a dormir en las esquinas,
Lleva un tarro de pintura negra,
Y justo cuando todo estaba como debía ser,
Se deslizó en la pared: '¿Qué importa cero?'
refrain
Cada invierno, primavera, verano, otoño
La culpabilidad pide.
'Ven aquí junto al lobo del pecado,
Bebe el vaso negro de la culpabilidad.'
'No, no iré, soy puro del mal!'
'Entonces soplaré y derribaré tu autoestima.'
Porque la culpabilidad ama la obediencia,
Extrae fuerza de nuestras heridas,
Pronto construye un nido con ellas:
Al lado de la casa
Ya veo construirse
Las habitaciones para los extraños
Hasta que enciendas un buen fuego bajo su casa,
Verás que se confunde.
Ahora cada mañana el diablo en el patio agita su ira.
Bajo la lluvia helada, con la cabeza entumecida, lanza nieve a la ventana.
Que vengan las burlas, los sarcasmos,
No pueden hacerte daño,
Cuando la culpabilidad gime de frío
Y acecha en las sombras,
Desde allí te señala,
Pero la caravana sigue su camino,
Inalcanzable se aleja.
Despídete, culpabilidad.