Vanha opettaja
Kaatokrapulassa
Vanha opettaja
Mietti elämän järjestystä
Päätti selvittää sen
Siirsi lasiansa
Pöydän kamaralla
Kuinka kevät voi olla pitkä
Otti kulauksen
Kaatokrapulassa
Vanha opettaja
Mietti ajalle tarkoitusta
Sielun olemusta
Kuinka haparoiva
On onnenkalastaja
Siima kireenä ihmisraukka kuuta tavoittelee
refrain:
Itse olen itseni juonut
Sanonut kyllä haluan vielä
Itse olen itseni juonut
Kaatokrapulassa
Vanha opettaja
Lainaa ajalta
Huokaili
Ja uuden nuoruuden
Nosti lasiansa
Tuoli narahti ja
Tuolla katoaa taivaanranta, tuota tavoita en
refrain
Itse olen itseni juonut
Sanonut vielä tämä ei riitä
Itse olen itseni juonut
Viejo maestro
En resaca
El viejo maestro
Reflexionaba sobre el orden de la vida
Decidió resolverlo
Movió sus anteojos
Sobre la mesa del salón
¿Cómo puede ser tan largo el invierno?
Tomó un trago
En resaca
El viejo maestro
Reflexionaba sobre el propósito del tiempo
La esencia del alma
Qué torpe
Es el pescador de la felicidad
Con el sedal tenso, el pobre humano busca la luna
Estribillo:
Yo mismo me he bebido
He dicho sí, quiero más
Yo mismo me he bebido
En resaca
El viejo maestro
Bucea en el tiempo
Suspira
Y con una nueva juventud
Levanta su copa
La silla cruje y
Allá se desvanece el horizonte, eso no lo alcanzaré
Estribillo
Yo mismo me he bebido
He dicho esto no es suficiente
Yo mismo me he bebido