Tyhjä Patsas
Reissuiltani taas kotiin palaan.
Siellä minua odottaa ei kukaan.
Oven avaan hiljaisuuteen.
Yksinäisyys vastassa tyhjine kasvoineen.
Se kertoo tarinansa jonka oon kuullut jo ennenkin.
Ei oo jälleennäkemisen riemua.
On vain sama pitkä tyhjä hiljaisuus.
Se on aina täällä ilman sua.
Haaveeni pettävä todellisuus.
Aamiaisen tahtoisin kattaa kahdelle,
jonkun suudelmalla herättää.
Jos sen tekisin, niin kenelle,
sillä luonani ei ole ketään.
Ei oo jälleennäkemisen...
Ja taas mä meen ja jätän kaiken tyhjilleen.
Ainoa mikä huuliani hyväilee
on vain loppuunpalanut tupakannatsa joka tekee
minusta tyhjän patsaan.
Ei oo jälleennäkemisen...
Estatua Vacía
En mi regreso a casa desde mi viaje.
Nadie me espera allí.
Abro la puerta al silencio.
La soledad me recibe con su rostro vacío.
Cuenta la misma historia que ya he escuchado antes.
No hay alegría en el reencuentro.
Solo hay un largo y vacío silencio.
Siempre está aquí sin ti.
Mi sueño traicionado por la realidad.
Quisiera preparar el desayuno para dos,
despertar a alguien con un beso.
Si lo hiciera, ¿para quién sería?
Porque no hay nadie a mi lado.
No hay alegría en el reencuentro...
Y de nuevo me voy y dejo todo vacío.
Lo único que acaricia mis labios
es el cigarrillo consumido que me convierte
en una estatua vacía.
No hay alegría en el reencuentro...