Lahoan

Lahoan

Lahoan

Soy un roble cuya corteza es duraOlen tammi jonka kuori on kovaa
Pero por dentro no encuentro fuerzaMutta sisältä en löydä voimaa
Solo suave muerte negraVain pehmeää mustaa kuolemaa
He alcanzado demasiado las estrellasOlen liikaa kurkottanut tähtiin
He conquistado demasiado el cieloOlen liikaa vallannut taivasta
Pero al mismo tiempo he olvidado todoMutta olen samalla unohtanut kaiken
Raíces, alma, corazónJuuret, sielun, sydämen

Me pudro en la grandezaLahoan mahtavuudessa
Muero en una nueva primaveraKuolen keväässä uudessa
Cuando mis ramas estrangulanKun oksani kuristavat
Me estrangulan a míNe kuristavat minua

Eres el cáncer que me corroeOlet syöpä joka minua kalvaa
Eres la larva que crece en míOlet toukka joka minussa sikiää
Tengo que arrodillarmeMinä joudun polvistumaan
Tengo que tragar mi vacíoJoudun nielemään tyhjyyteni
Eres el viento que me llevaOlet tuuli joka minua kantaa

Eres la bestia, la mandíbula y los dientesOlet peto, kita ja hampaat
Y cuando caigo podridoJa kun kaadun lahonneena
Solo engendro tierra vacíaEn synnytä kuin tyhjää maata