Asustelaulu

Kun ensi kerran sinut näin
oli paitani väärin päin
Kun ensi kerran sinut tanssiin hain
oli housuni likaiset vain
Kun ensi kerran sua suutelin
olin paljain päin ja palelin
Kun ensi kerran sinut kotiini vein
olin rähjäinen, toden sanoaksein

Anna anteeksi,
edes kokeeksi,
enhän peiliä katsella mä voi,
kun äänesi mielessäni soi
Koita ymmärtää,
koita käsittää,
eihän huonone siitä rakkauteni,
jos likainen on asusteeni

Kun sitten viimein kanssas naimisiin menin,
oli pyhäpuvun puntit kurassa vuoksi kelin
Kun sitten viimein lapsen sulle tein, sillälailla
(uugh!) olin täysin vaatteita mä vailla
Kun sitten lapsemme viimein kastettiin,
mua likaisista housunkauluksista moitittiin
Kun sitten viimein eron susta sain,
olin rähjäisin jätkä mä niillä main

Anna anteeksi,
edes kokeeksi,
enhän peiliä katsella mä voi,
kun äänesi mielessäni soi
Koita ymmärtää,
koita käsittää,
eihän huonone siitä rakkauteni,
jos likainen on asusteeni