Rakastavaiset

Kun yön kylmyys vaatteen
läpi tunkee lihakseen
hän taakseen vilkaisten
nostaa pullon huulilleen

Kai häntä kylmyydessä
yksinäisyys kuristaa
käheästi naurahtaen
sanat ulos puristaa

Mä katson pullon pintaa,
mä katson itseäin
niinkuin lapsi kaipaa rintaa
mä kaipaan itseäni

Hän pullo povessaan
sisään astuu kahvilaan
ei kahvikupin hintaa
pysty maksamaan
Häiriöksi semmoiset on
jotka käsin suojaa pulloaan
kun asfalttia kyntää otsallaan

Suru raastaa rintaa
taas yksin loiset on
kylmää asfaltinkin pintaa
kovempia toiset on

Kun sua joskus kaipaan yössä,
tuntui silloin kuin työssä-kin
voisin käydä vuokses
kamoon beibi kaipaan luokses
Ja tyhjänäkin, kuivin suin
sut turvaan, takin helmaan tungin
vaikkakin suudelluin tyttö olet tämän kaupungin

Hän makaamaan käy lehdon reunaan
rakkaansa on seuranaan
vielä suukon saa,
ja uneen vaipuu
mieleensä tulvahtaa
täytetty kaipuu

Kuin roomalaiset alla kuun
seuranaan tähdet, juurilla puun
pakkanen korjaa yöllä jo pois
vain rakastavaiset näin kuolla vois