Epätoivon Virta

Väsynyt uskomaan, toivomaan
Tämän mitättömän elämäni päätän
Suudelmaan viimeiseen
suudelmaan veitsenterään
Olin olemassa, en elossa
en tuntenut mitään
Vain epätoivoinen visio huomisesta

Katselen kaunista purppuravirtaa
Se piirtää epäsymmetrisiä kuvioita ympärilleni
Tunnen kuinka pulssini tasaantuu...
Lyönti lyönniltä, lopulta lakaten kokonaan
Nyt minin on hyvä olla
Olen kuin ennenkin
vaan en olemassa