Synkän Muiston Äärellä

En el Recuerdo de un Pasado Oscuro

Synkän Muiston Äärellä

En mis fosas nasales fluye el hedor de la sangre sagrada,Sieraimiini tulvii pyhän veren löyhkä,
la arena de color gris lunar se ha vueltohiekasta kuunharmaasta on tullut
más oscurotummempaa
ahora en la noche...nyt yössä...
NegroMustaa

Al amanecer de una mañana de otoño una vez másSyysaamun auringon noustessa jälleen
sobre el caballo del frío cortante,kirpeän pakkasen ratsailla,
mi aliento se congela en mis ojos...hengitykseni huuruaa silmissäni...
El viento gime - golpea mi espalda,Tuuli vaikeroi - selkääni takoo,
la arena en la orilla se revelahiekka rannalla paljastuu
teñida de rojo profundo.syvänpunaiseen värjäytyneenä.

Para siempre, creo, en la memoria de muchosIkuisesti, luulen, monien muistiin
este amanecer quedará atormentando...jää tämä aamu vainoamaan..
Los montones de cuerpos crecen de entre los muertosRuumisröykkiöt kasvavat kuolleista
la cruz y la patria de los hijos...ristin ja poikien Isänmaan...

Para siempre, creo, en las mentes de muchosIkuisesti, luulen, monien mielissä
el odio nubla el pensamientoviha sumentaa ajatuksen
pero nuestra guerra es por sabiduríamutta Sotamme on viisaudesta
la decisión en nombre de nuestros hermanos.päätös veljiemme puolesta.

Luchen por el bien de la tierra natal,Taistelkaa puolesta synnyinmaan,
por la seguridad y el hogar de sus madres.äitienne kodin ja turvan takeeksi.
¡Sacerdote, pastor o lo que sea, crucifiquenPappi, pastori tai piispa mikälie,
a su propia iglesia!ristiinnaulitkaa omaan kirkkoonsa!

No debemos rendirnos,Luovuttamaan ei pidä meidän,
solo hay un camino hasta el final.loppuun asti vie vain yksi tie!
Declaramos guerra contra la iglesia, solo hay un camino hasta el final.Julistamme sodan vastaan kirkkoa, loppuun asti vie vain yksi tie!

Cuando la hija del obispo indefensaKun avuton piispantytär on ensin
es violada primero,raiskattu,
y aunque los últimos profanenja vaikka viimeiset häpäisivätkin
su cuerpo ensangrentado,veristä ruumista,
las partes de su cuerpo retorciéndosehänen sätkivän ruumiinsa osia
se alimentan...syötetään...
A su padre...Isälleen...
solo entonces el obispo es ahorcadovasta sitten piispa hirtetään
en su querido abedul del patio...rakkaaseen pihakoivuunsa...
El camino lleva hacia la crueldad,Tie vie kohti julmuutta,
en el recuerdo de un pasado oscuro.synkän muiston äärellä.