Toiset Kaatuu, Me Ei Milloinkaan

Algunos caen, nosotros nunca

Toiset Kaatuu, Me Ei Milloinkaan

Uno al otro llevandoToinen toistaan kantamaan
ninguno de nosotros ha aprendidooppinut ei meistä kumpikaan
A veces el espacio, ahora la estrechez del silencioJoskus avaruus nyt ahdas hiljaisuus
y miradas evitadasja väistettyjä katseet

Todavía no puedo dormirVieläkään en unta saa
décadas al final de su camino me mantienen despiertovuosikymmen tiensä päässä valvottaa
Por las noches el aire de la ciudad es maloOn huono iltaisin ilma kaupungin
yo cierro las ventanasmä ikkunoita suljen

Copos en el asfalto mojado,Hiutaleita märkään asfalttiin,
hasta el final creímos en esome loppuun asti siihen uskottiin
Algunos caen, nosotros nunca,Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,
tú eras la única, siempre lo serássä olit ainut, olet aina vaan
Noches de media luna rodamos juntosPuolikuista yötä maataan vieretyksin
y ambos estamos solosja kumpikin on yksin

Miro tu espalda durmiendo,Katson selkääs nukkuvaa,
en tu piel la tierra hermosa familiarsun ihollasi tuttu kaunis maa
No podemos hacer que el verano regrese,Me emme uudestaan saa kesää palaamaan,
pronto será el despertarherätys on kohta

Copos en el asfalto mojado,Hiutaleita märkään asfalttiin,
hasta el final creímos en esome loppuun asti siihen uskottiin
Algunos caen, nosotros nunca,Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,
tú eras la única, siempre lo serássä olit ainut, olet aina vaan
Noches de media luna rodamos juntosPuolikuista yötä maataan vieretyksin
y ambos estamos solosja kumpikin on yksin

Los años pasados inundan las habitaciones,Menneet vuodet tulvii huoneisiin,
hasta el final creímos en esome loppuun asti siihen uskottiin
Algunos caen, nosotros nunca,Toiset kaatuu, me ei milloinkaan,
tú eras la única, siempre lo serássä olit ainut, olet aina vaan
Noches de media luna rodamos juntosPuolikuista yötä maataan vieretyksin
y ambos estamos solosja kumpikin on yksin

Noches de media luna rodamos juntosPuolikuista yötä maataan vieretyksin
y ambos estamos solosja kumpikin on yksin