Ukkosta Ja Ullakolla

Tormenta en el desván

Ukkosta Ja Ullakolla

Tormenta en el desvánUkkosta ja ullakolla
nos sentamosme istuttiin
mientras la luz se desvanecía las chicasvalon hiipuessa tytöt
se asustaron tantone säikkyi niin

tormenta en el desvánukkosta ja ullakolla

y la niebla sobre la orilla cuando nos fuimosja usva rannan yllä kun lähdettiin
del muelle nos soltamos al agualaiturista veden varaan irrottiin

niebla sobre la orillausva rannan yllä

recuerdo los inviernos helados cuando caminábamosminä muistan pakkastalvet kun käveltiin
sobre el río aún congelado entoncesjoen yli vielä silloin se jäätyi kii

recuerdo los inviernos heladosminä muistan pakkastalvet

cómo en serio pensaba a dónde voykuinka tosissani mietin mä minne meen
qué en esta vida qué después de esomitä tässä elämässä mitä sen jälkeen
estas cosas en serio pensabanäitä tosissani mietin
y sigo pensandoja mietin edelleen

corrimos por todo el patiome juostiin ympäri pihamaat
aquellos de donde se convierte en hombrenuo joilta mieheksi ponnistaa
el chico con el rubor en sus mejillassai poika poltetta poskillaan
solo un regalo del díapäivän lahjaa vaan
siguen uno tras otrone seuraa toisiaan

y cuando te miro ahoraja kun katselen sua nyt
siento esomä tunnen sen
tú despiertas en mísinä herätät minussa
todo estotän kaiken

y cuando te miroja kun katselen sua

¿puede la felicidad estar aquívoiko onni olla tässä
cuando solo estamoskun ollaan vaan
y ni siquiera aspirandoeikä edes pyrkimässä
a algo más grandesen suurempaan

¿puede la felicidad estar aquívoiko onni olla tässä

pasado pasado futuro por venirmenneet menneet muu tuloillaan

corrimos por todo el patiome juostiin ympäri pihamaat
aquellos de donde se convierte en hombrenuo joilta mieheksi ponnistaa
el chico con el rubor en sus mejillassai poika poltetta poskillaan
solo un regalo del díapäivän lahjaa vaan
siguen uno tras otrone seuraa toisiaan

corrimos por todo el patiome juostiin ympäri pihamaat
aquellos de donde se convierte en hombrenuo joilta mieheksi ponnistaa
el chico con el rubor en sus mejillassai poika poltetta poskillaan
solo un regalo del díapäivän lahjaa vaan

tormenta en el desvánukkosta ja ullakolla
nos sentamosme istuttiin
mientras la luz se desvanecía las chicasvalon hiipuessa tytöt
se asustaron tantone säikkyi niin

tormenta en el desvánukkosta ja ullakolla

corrimos por todo el patiome juostiin ympäri pihamaat
aquellos de donde se convierte en hombrenuo joilta mieheksi ponnistaa
el chico con el rubor en sus mejillassai poika poltetta poskillaan
solo un regalo del díapäivän lahjaa vaan

corrimos por todo el patiome juostiin ympäri pihamaat
aquellos de donde se convierte en hombrenuo joilta mieheksi ponnistaa
el chico con el rubor en sus mejillassai poika poltetta poskillaan
solo un regalo del díapäivän lahjaa vaan
siguen uno tras otrone seuraa toisiaan