Rauniolla

Rauniolla

[askelmilla][askelmilla]

[esinaytos][esinaytos]

[maailmalle][maailmalle]

Alors que la lune granditKuun vielä varttuessa
Un murmure vient de loin sur l'eau.Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa.
Les vagues frappent sans relâcheAallot levotonna löivät
Contre la plage battue par la pluie.Vasten sateen pieksemää rantaa.

Longtemps elles ont dû rester silencieusesKauan hiljaisia lienneet
Sous le ciel du nord.Salot alla pohjoisen taivaan.
Seule une mélodie solitaire du vent résonne.Vain yksinäinen vire tuulen soi.

La lance du tueur d'oursKeihäs karhunkaatajan
Veille près de sa proie au solMaassa saaliin vierellä vartoi
Silencieusement, attendant le grand navire qui arrive.Vaiti suurta laivaa saapuvaa.

Personne ne savait voir l'aubeEi kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
Et le jour se couchait encore.Ja päivä laski taas.

Entendez le cri des corbeauxKuulkaa huuto korppien
À travers les cieux,Halki taivaiden,
Ainsi arrive la destruction des dieuxNäin saapuu tuho jumalten
Dans notre monde.Maailmaamme.

Le temps est venu où la roue du soleilOn tullut se aika jolloin auringon pyörä
Se brise sous le flot de sang.Veren vuodatuksesta katkeaa.

Les drapeaux flottent magnifiquementLiput kauniit liehuen
Un héraut marche sur les rochers de la plage.Airut rantakiville astuu.
Ils nous saluent avec des épées,He miekoin meitä tervehtivät,
Nous pouvons parler de liberté.Vapaudesta puhua saavat.

Des vêtements étrangers sur luiLoimet vieraat yllänsä
Un frère de sang s'accroche à la croix en bois.Puiseen ristiin veriveli tarttuu.
Il veut dompter la puissance du loup.Hän suden mahdin mielii taltuttaa.

La lance du tueur d'oursKeihäs karhunkaatajan
Se lève maintenant contre la langue du serpentVastaan käärmekieltä nyt nousee
Et transperce le cœur misérable.Ja iskee läpi kurjan sydämen.

Mais les héros ne se relèvent plus sur les ruinesVaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Et notre chant est emporté par le vent.Ja laulumme tuuli vie.

Entendez la tristesse des forêtsKuulkaa suru metsien
À travers les âges,Halki aikojen,
Les pierres sacrées ont été renverséesOn pyhät kivet kaadettu
Et le peuple est épuisé.Ja kansa voipunut.

Du sein de la mortValtaa kuoleman sylistä
Défie l'acier brillant.Uhmaa teräs välkkyen.
Tuoni dans les mains des dieux,Tuoni käsissä jumalten,
La renommée éternelle de l'homme.Maine miehen ikuinen.

Les torches s'allument, elles consument les corpsJo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
Et les âmes innocentes sont jugées.Ja syyttömien sielut tuomitaan.
Comment les dieux nous arrachent-ils maintenant,Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme,
Des milliers se taisent devant le meurtrier.Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan.

Avec l'image de la hache à côtéKirveenkuva rinnalla
Luttant comme un ours,Karhun lailla taistellen,
La force d'Ukon dans le cœurUkon voima sydämessä
Tombera encore le dernier.Vielä kaatuu viimeinen.