Me Ei Kuolla Koskaan

Tässä talossa seinät ovat paperia.
Mä katson seitsemättä kertaa kelloa.
Ja yritän silmäni ummistaa,
mutten mielestä saa sitä elokuvaa,
joka lopulta päättyikin sitten niin,
traagisiin marttyyrikuolemiin.

(Kerto:)
Kuinka siinä kävikin niin.
Mustaa ja valkoista laitetaan.
Minun käteni maalaa maisemaa.
Meidät elävältä haudataan.
Kuinka siinä kävikin niin.
Siskon päätä huimaa taas.
Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.

Mä heräsin taas siihen kohtaan,
jossa minua ammutaan otsaan.
Mä olen se narri, joka naurattaa,
aina kun se sattuu sopimaan.
Ja sehän on luonnollista niin,
huulet kun vaihtuu hampaisiin.

(Kerto:)
Kuinka siinä kävikin niin.
Mustaa ja valkoista laitetaan.
Minun käteni maalaa maisemaa.
Meidät elävältä haudataan.
Kuinka siinä kävikin niin.
Siskon päätä huimaa taas.
Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.

Kuinka siinä kävikin niin.
Mustaa ja valkoista laitetaan.
Minun käteni maalaa maisemaa.
Meidät elävältä haudataan.
Kuinka siinä kävikin niin.
Siskon päätä huimaa taas.
Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.

Me ei kuolla koskaan.