Julma Syyskuu

Cruel Septiembre

Julma Syyskuu

Tiendo a mirar el río y no logro mover mis pies.Tuijotan koskeen enkä saa jalkojani liikkumaan.
Pregunto a mí mismo, ¿por qué una vez más me quedo aquí al llegar el otoño?Kysyn itseltäni, miksi taaskin syksyn tullen tänne jään.

Es cruel cuando golpea septiembre.Julmaa on, kun iskee syyskuu.
Los árboles se oxidan, la luz desaparece.Puut ruostuu, valo katoaa.

Aún escucho una voz: la sombra del verano pasado susurraÄänen vielä kuulen: menneen kesän varjo kuiskaa
con labios enfriados una metáfora reconfortantekylmettynein huulin lohdullisen vertauskuvan
del cansado sol que quiere dormirse en su letargo invernal.väsyneestä auringosta, joka talviuneen tahtoo nukahtaa.

Es cruel, así continúa septiembre.Julmaa on, näin jatkuu syyskuu.
Los dedos fríos se aferran al cuello.Kylmät sormet niskaan tarttuu.

Cruel, interminable septiembre.Julma, loppumaton syyskuu.
La tierra se apaga, la luna duerme.Maa sammuu, nukkuu kuu.
El frío cielo vela solo.Kylmä taivas yksin valvoo.
Cierra los ojos.Sulje silmät.