Lapi Turhuuden

La tristeza de la vanidad

Lapi Turhuuden

En la eterna vacuidad deambulan sombrasIkuisessa tyhjyydessä vaeltavat varjot
Sin expresión, sin gestos como siempreIlmeittä, eleittä kuten aina
Siempre hasta el borde de la vacuidadAina tyhjyyden reunalle asti
Y se desplazan de la vanidad a la eternidad, se detienenJa siirtyvät turhuudesta iäisyyteen, pysähtyvät

Y los troncos permanecen en silencioJa rangat seisovat hiljaa
En el bosque donde nada se mueveMetsässä, jossa mikään ei liiku

Gritos silenciosos, ruido apagadoÄänettömät huudot, vaientunut melu
Llegan a los oídos que no escuchanKantautuvat korviin, jotka eivät kuule
Palabras insignificantes, frases vacíasMitättömät sanat, tyhjät lauseet
Solo las nota quien no las entiendeHuomaa vain se, joka ei niitä ymmärrä

Como una cascada la vanidad se mueveKuin koski turhuus liikkuu
Fluye como un pantano en su lugarVelloo kuin suo paikoillaan
Solo con el tiempo el agua se evaporaVain ajan myötä vesi haihtuu
Pronto para volver a lloverPian sataakseen taas takaisin