Iiris

Niin kuin kauan kuin syöt mitä sinulle kannan ja
Niin kauan kuin muutakin annan
Et minua liikaa voi kehua
Mitä vain pyydätkin, sanon ettei se käy edes myöhemmin
Et muita saa tavata ettet tajua vertailla
Tai vajoan

Pyydän vain yhtä vaikka vähän sallin
Mutta jos niin sopii, se sinua suojelee
Älä vaadi koskaan pääni sisään nähdä
Sieltä tuskin löytyy sopivaa nähtävää

Kaaduit päivällä auton alle
Kun väistit pyörällä siruja kadulla
Se oli pudonnut minulta
Sinulle lahjaa toin mutta jotenkin lankesin
Vaan kuule:
Olin huumautunut enimmäkseen sinusta
Voi sinua

Kun koulun jälkeen kotiin seurasin
Kattoikkunasta näin: avasit hiuksetkin
Mahdatko muistaa kuvion lumessa

Minkä nimeen vannot?
Keneen turvaat?
Ketä muistat usein?
Kuka unissasi käy?

On minä jota tottelet, on nimi jota tottelen
Mutta ajattelen aina sinun parasta