Mustamaa

Mustamaa

Mustamaa

Estoy parado en medio de las nievesSeison keskellä kinosten
veo encima de mí la oscuridadnäen ylläni pimeyden
la dulce oscuridadsuloisen pimeyden

Vuelo con las alas del cuervoLennän siivillä korpin
sobre el frío norteyli kylmän pohjolan
bajo de mí brilla la montaña heladaallani kiiltää jäinen vuori
esa montaña de Tuonela...tuo vuori Tuonelan...

Los espíritus despiertan de su sueñoHenget heräävät unestaan
desde las sombras del bosque oscurotumman metsän varjoista
los espíritus, los soberanos de las bestiashenget, nuo petojen valtiaat
los reyes de los bosques...metsien kuninkaat...

Camino por el sendero nebulosoKävelen polkua sumuista
pasando junto a los valles antiguosohi laaksojen muinaisten
ese sendero es eternotuo polku on ikuinen
mi alma vacíasieluni tyhjyyden

Me lleva a la perdición eternaSe vie minut ikuiseen kadotukseen
a la vida ultraterrenaelämään tuonpuoleiseen
allí encuentro a mi señorsiellä kohtaan herrani
él toma mi almahän ottaa sieluni

Vago sobre el lago heladoVaellan yli järven jäisen
buscando el camino de regresoetsien tietä takaisin
el lago se derrite detrás de míjärvi sulaa jäljessäni
ya no puedo volveren pääse enää palaamaan
a ese mundo eternotuohon maailmaan ikuiseen

Miro lejos hacia el horizonteKatson kauas horisonttiin
veo al cuervo regresarnäen korpin palaavan
no pude seguir su caminoen päässyt enää matkaan sen
así que me quedo aquí para siempre...jään siis tänne ainiaan...

Ya no siento el fríoEn tunne enää kylmyyttä
de los vientos heladosjäätävien tuulien
la muerte está cerca de míkuolema on lähelläni
por siempreainiaan