Taivaansininen BMW

Rajakaupungin likat
Niil on kiirettä aina
Niil on iloa ja huolta,
Kahtapuolta jokivarta
Ja rajakaupungin kollit
Niil on katurakin sielut
Niil on yhdeksän elämää
Ja kädet diilejä täynnä aina

Halogeeni putsas kassan
Osuusliikkeen motellissa.
Musta kissa, Halogeeni,
Se on tähti syntyjään.
Make venttas BMW:ssä
Tossa Ihalaisen Esson baarin eessä,
Sydän syrjällään se venttas.

Ne vetäs ensin sata kilsaa
Nelostietä etelään,
Ne laski saaliin Limingassa
Bemarissa kaulatusten.
Ja Perämeren tuuli lauloi
Rantamaiden autiudesta,
Vapaudesta tehdä niin, kun sydän sanoo.

Ja niil oli toisensa aina,
Niil oli taivaansininen BMW.
Niil oli kipeesti rahaa etupenkin alla

Keskiviikkoaamu aukes
Harmaana kun peltipaita,
Talven haamu kulki rantamaita
Krapulaisin jaloin.
Halogeeni lauloi dirlandaata
Kasitiellä, jossain
Siellä, missä vaarantunne vaihtuu rekkaletkan mateluksi.

Make nauro Halogeenia
Ja se nauro Pohjanmaata:
"Ihan saatanasti tilaa rosvon kuljeskella taivasalla
Bemarilla viittäsataa kohti uutta maailmaa.
Tääl ei desperaadon puntarissa paljon paskapuheet paina."

Närpiössä Leimun Pekka vahti rekkaliikenettä
Ja pohti ihmislajin sydämettömyyttä ylipäätään:
"Miksi viritellä ansojansa joka juipin tielle,
Joka tekee lopulta vain duuniaan
Ja koittaa elää, minkä voi?"

Make polkas bensarekan ohi kuudenkympin alueella.
Leimun Pekka huokas: "Perkele", se noitu.
Siitä koitu suuri katastrofi sateisella kasitiellä.
Siellä, missä yhteensattumista syntyy kauheita.

Tosi pienistäkin virheistä voi tulla iso paha.
Pikkuraha muuttuu hirviöksi, epätoivon töiksi,
Tyhjän tähden tapetuiksi penikoiksi valtatiellä.
Eihän desperadon mieltä paljon järkipuheet paina.

Rajakaupungin likat
Niil on kiirettä aina
Niil on iloa ja huolta,
Kahtapuolta jokivarta
Ja rajakaupungin kollit
Niil on katurakin sielut
Niil on yhdeksän elämää
Ja kädet diilejä täynnä aina