Murheellisten Laulujen Maa

Das Land der traurigen Lieder

Murheellisten Laulujen Maa

Unschuldig geborenSyyttömänä syntymään
Kam erSattui hän
In dieses Land, kalt und nördlichTähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Wo schon die VorfahrenJossa jo esi-isät
Sich betrunken, natürlichJuovuksissa tottakai
Frauen und Kinder schlugen, wenn sie sie erwischtenHakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Das Schicksal eines traditionellen MannesPerinteisen miehen kohtalon
Wollte dieser Junge vermeidenHalus välttää poika tuo
Ich kaufe niemals eine AxtEn koskaan osta kirvestä
Und ich trinke niemals AlkoholEnkä koskaan viinaa juo
Sonst verliere ich das HausMuuten juon talon

Der Schnee ruft die Familie im WinterLumihanki kutsuu perhettä talvisin
Doch will nie so sein wie der VaterVaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isin
Aber wenn er keine Arbeit vom Arbeitsamt bekommtMut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Dann bringt das Schicksal ihm SchnapsHälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
So erwacht Turmiolan Tommi wieder zum LebenNiin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Und die Manieren der Herren greifen nach dem KnechtJa herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Richtung Schnapsladen galoppiertKohti laukkaa, viina kauppaa

Es treibt den Mann in die VerzweiflungSen miehen epätoivoon ajaa
Wenn der Frost die Ernte holtKun halla viljaa korjaa
Aus der kalten Erde starrt leiseKeskeltä kylmän mullan hiljaa
Ein kaltes AugeKylmä silmä tuijottaa
Wenn die Axt sich hebtKun kirves kohoaa

Aus der Mitte der HügelKeskeltä kumpujen
Aus dem ErdreichMullasta maan
Schauen die Väter stolz auf ihre SöhneIsät ylpeinä katsovat poikiaan
Arbeitslosigkeit, Alkohol, Axt und FamilieTyöttömyys, viina, kirves ja perhe
Schneehaufen, Polizei und der letzte FehlerLumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Dieses Land der tausend traurigen LiederTämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Das in tausende Seen fließen kannJoka tuhansiin järviin juosta saa
Ein dornenreiches Volk, dessen Selbstmitleid bestimmtKatajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Weder Verstand noch Maß kenntEi mittaa järki eikä kärkimäärä
In den Liedern ertrinken die LebensspielkartenJoka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Und die Himmelstore bleiben verschlossenJa kiinni pysyvät taivaan portit
Sie erzählen von Einari der Verzweiflung.Einari Epätoivosta ne kertovat