Vaikerrus D-Mollissa

Lamento en Re Menor

Vaikerrus D-Mollissa

Era una noche de otoñoOli yö syksyinen
en ti la vacuidad dolorosasinussa tyhjyys tuskallinen
logró arrastrarse hasta tu puerta,ovelles onnistui rämpimään,
me dejaste entrar en tu calorpäästit luoksesi lämpimään

Una noche genial, una noche del demonioHieno yö, helvetin hieno yö
tú habías sido anteriormenteOlit ollut aiemmin
solo alguien con quien salía,vain joku jota tapailin,
no bromeabaen pelleillyt
ya no podíaenää en kyennyt
hacer nada más que llorarmuuhun kuin itkemään
y arrancar el orgullo pasadoja entisen ylpeyden pois kitkemään
Me ayudaste,Autoit,
me diste pazminulle rauhan laitoit
poco a poco, a lo largopikkuhiljaa kuukausien
de los meses, lejos de los invernaleskuluessa pois talvisten

¿Podrías decirme qué encontrasteKertoisit, mitä löysit
de mí en ese entonces, no lo séminusta silloin, tiedä en
Sin embargo, me diste algo,Kuitenkin minulle annoit,
cuando juntaste las piezasjotakin kun palaset yhteen kannoit

Llegó la primavera y trajo consigoTuli kevät ja tullessan toi sen
a alguien más a tu vidaelämääsi, jonkun toisen
A menudo te faltaba,Oli teiltä pois useasti,
me mirabas con anheloohitseni katsoit kaipaavasti

Es difícil, imposible de contarSe vaikeaa, on kertoa mahdoton
reuní mis cosas y me fuikeräsi vehkeet ja kävelin pois
por la puerta afuera y de nuevo a la vacuidadovesta ulos ja taas tyhjyyteen

Si el alma tuviera alas,Jos sielu siivet sais,
se inclinaría hacia el mar,merelle kaartais,
se sumergiría desde el cieloalas taivaalta sukeltais
A través de la superficie, hacia abajo,Läpi pinnan, alas,
hasta el fondoalas pohjaan saakka
Entre el oscuro velo, veoSynkän verhon, välissä nään,
mi vida y yominun ja mun elämän
Tus palabras duelen, me atormentanSanasi sattuvat, mieltäni raastaa
en mi mente imágenes de miedomielessä kuvat pelkää saastaa
Si volvieras atrás,Takaisin jos ottaisit,
no sentirías nada en estos ojosmitään et näistä silmistä tuntisi
no encontrarías nada,mitään et löytäisi,
esta carta es la últimatämä kirje on viimeinen