Itseensä kahlittu

Encadenado a uno mismo

Itseensä kahlittu

Tuhannet perdidos me llamanTuhannet kadotetut kutsuvat minua
detrás de las paredes de mis sueñosunieni seinien takaa
En el viaje final a través de la humanidadLopulliselle matkalle läpi ihmisyyden

Encadenado a uno mismoItseensä kahlittuna
en este mundo podridotässä mätänevässä maailmassa
donde todo lo vivo es parte de lo muertojossa kaikki elollinen on osa kuollutta
Atado a sus miedos,Pelkoihinsa sidottuna,
el miedo a la eterna existenciapelko ikuisesta olevaisuudesta
llaman a ser uno, parte de la infinitudkutsuvat olemaan yhtä, osa äärettömyyttä

Esos rostros sin alma de la tierraNuo sieluttoman maan ilmeettömät kasvot
gritan mi nombrehuutavat nimeäni
Sin embargo, no lo pronuncian en voz altaSitä kuitenkaan ääneen lausumatta

Sueños lúcidos sobre la muerte, la paz que traeValveunia kuolemasta, sen tuomasta rauhasta
Parte de la naturaleza...Osa luontoa...
De mi propio ser...Omaa itseäni...
Ahora y por siempreNyt ja ikuisesti

Con mi sangre tiño mi mundo,Verellä värjään maailmani,
lo embellezcokuvastan kauniimmaksi
Alimentando la tierra,Raviten maan,
vertiendo mi ser profundamente en mí mismovuodatan itseni syvälle itseeni
Esa embriaguez rojaTuon punaisen hurmoksen
que todo lo cubrepeittäessä kaiken alleen
El tiempo del ser humano llega a su finLoppuu aika ihmisen