Hurmeisten Hankien Vaeltaja

El caminante de los campos de sangre

Hurmeisten Hankien Vaeltaja

Día se pierde en el rocío del inviernoPäivä hukkuu talven kuuraan
El caminante solitario suspiraYksinäinen vaeltaja huokaa
el viaje quizás nunca terminematka ei kai pääty koskaan
¿llegará a casa alguna vez?kotiin liekkö saapuu milloinkaan

El lago helado fluye a su ladoJäinen lampi ohitseen valuu
el bosque gris susurra a su alrededorharmaa metsä ympärillä kuiskii
Una mano fría abraza el mango de la espadaMiekan kahvaa kylmä käsi halaa
Quizás alguno de ellos aún no ha muertoJoku heistä ei ehkä vielä kuollutkaan

El prado sangriento detrás de élHurmeinen niitty takanaan
los gritos se han apagado en el río de sangrehuudot vaienneet veren virtaan
olvidados están los amigos y todas esas mentirasunohdettu on ystävät ja kaikki ne valheet
que una vez se escuchabanjoita kerran kuunnella sai
La sombra de la cruz caída del orgulloRistin varjoon langennut ylpeys
hervía sobre la ollakattilassaan ylitse kiehui
El pueblo empuñó armasAseisiin tarttui se kansa
que en la tristeza vagaban y en las mentiras se bañabanjoka murheissa vaelsi ja valheissa kylpi

Él respira como único sobrevivienteAinoana hän hengittää
regresa a casa como vencedor en su sangrevoittajana verissänsä kotiin palaa
sobre los prados blancos y los hielosylitse valkeiden niittyjen ja jäiden
La tierra de los lagos que le debe gratitudJärvimaan joka on kiitoksen velkaa
Pero entierra su mensaje en la nieveMutta sanomansa lumeen kaivaa
el frío invierno, el peor de sus enemigoskylmä talvi pahin vastustajistaan
con los ojos puestos en un nuevo amanecersilmät katsoen uuteen aamuun
se desliza silenciosamente hacia los salones de los dioseshän lipuu saleihin jumalten hiljaa

La noche de invierno es heladaHyinen on talviyö
y nadie puede sabereikä kukaan tietää saa
que la flor florecerá de nuevoettä kukka kukkii taas
Por mucho tiempo olvidada patriaKauan unohdetun isänmaan