Talventuoja

El Traedor del Invierno

Talventuoja

Kristus pertenece a la historia,Kristus kuuluu historiaan,
no al presente, -al lugar,ei nykyaikaan, -paikkaan,
a esta región del Norte,tänne Pohjolaan,
a la tumba de los cristianos,kristittyjen hautaan,
feroz, atemporal.julmaan, ajattomaan.

Me senté cerca de la orillaIstuin rannan tuntumassa
de la noche sumergiéndose en el azul,yön sineen hukkuen,
en el brillo pálido de la muerte,kalmankalpeassa loisteessa,
explorando aún mis pensamientos sobre la muerte.yhä ajatukseni kuolemaa tutkien.

Detrás de mí, una rama de roble antiguo cruje,Takanani vanhan tammen oksa narahtaa,
mientras el viento nocturno escupe su triste peso.yötuulen sylkiessä sen painoa surkeaa.
Y sintiendo el amanecer acercarseJa päästä tuntien aamunkoitto kavahtaa
a la muerte del cristiano ahorcado.hirteen vedetyn kristityn kuolemaa.
El frío esperaba su hambre,Kylmyys odotti nälkäänsä,
oblemente disfrutando del momento.saaden hetken hurmion.

La rigidez de la carne humana muertaIhmislihan kuolonkankeus
le trajo placer,toi sen luokse nautinnon,
arrancando, trabajandoriistäessään, raataessaan
la vida fuera del ser humano...elämän ulos ihmisestä...
Robando, violandoRyöstäessään, raiskatessaan
se llevó la llama, la esperanza de la vida.vei liekin, toivon elämästä.

Con el invierno llegó este nuevo fríoTalven myötä tuon uuden kylmyyden
que odia y persigue.joka vihaa ja vainoaa.
El frío heredado del Infierno,Kylmyys perinnöstä Helvetin,
que arrasa y enfurece.joka raivaa ja raivoaa.
Desde las profundidades de un odio inmenso,Suunnattoman inhon uumenista,
la Oscuridad emerge en crueldad.nousee Pimeys julmuuteen.
Aun así, esperaba la llegada del amanecerSilti odotin aamun saapumista
y les escupí en la cara.ja syljin heidän kasvoilleen.