Luomattoman Jumalan Pauloissa

En las garras del Dios inexistente

Luomattoman Jumalan Pauloissa

Cuántas veces he despertado en un día pálidoKuinka monesti olenkaan herännyt kalvaaseen päivään
Y odiado su débil lujuriaJa vihannut sen heikkoa haureutta
Ningún amante de la belleza puede aceptarEi yksikään kauneutta rakastava voi hyväksyä
La fealdad lujuriosa del CreadorLuojan rumaa irstautta

Sabio búho, y otros animales nocturnosViisas pöllö, ja muut yön eläimet
A ustedes entrego mi carneTeidän kynsiinne luovutan minä lihani
Que el olor a muerte sea mi himnoOlkoon sen kalman tuoksu minun messuni
Mi sinfonía nocturna de perdiciónHävityksen antaumus öinen sinfoniani

Cuántas veces he aullado con las bestias salvajesKuinka monesti olenkaan ulvonut villipetojen kanssa
Gritando himnos de dolor a Aquel que habita en la eterna nocheHuutaen tuskassa hymnejä Sille, joka ikiyössä asustaa

En las garras del Dios inexistenteLuomattoman Jumalan pauloissa
No se puede escapar de la profundidadEi syvyydestä pois liikuta
Todo ha sido creado con tristeza y dolorOn kaikki luotu surua ja tuskaa
Solo la verdad habita en el vacíoVain tyhjyydessä asuu totuus

La muerte del almaSielun kuolema
La perdición de las ilusiones del mundoKadotus maailman harhoista
La destrucción del ser endurecidoKuoreutuneen olennon tuho
La negación absoluta de la suciedad del mundoEhdoton kieltäymys maailman saastasta

Como una larva que emerge de su capulloKuin toukka, joka murtautuu ulos kuorestaan
Ascendiendo al mundo ilimitado del espírituNousten hengen rajattomaan maailmaan
Descendiendo al abismo de la perdiciónLaskeutuen kadotuksen kuiluun
Al punto inexistente de la creaciónOlemattomuuden luomattomaan pisteeseen

En el último descanso mi espíritu reposa en la noche estrelladaViimeisellä lepää henkeni kirkkaassa tähtein yössä
Y admira en silencioJa ihailee hiljaisuudessa
La belleza inefable de sus palabrasSen sanoinkuvaamatonta kauneutta