Nadja

Näin Nadja, Nadja, kuiskii tuuli vain,
ei enää lisätä voi kaipuutain,
Kun yössä yksinäni kuuntelen,
ja tuuli soittaa jälleen kerraten, vain nimen sen.

Näin Nadja, Nadja, tuuli viestin toi.
Vain nimes kuulen, en sua nähdä voi.
Taas valvon miettien näin yhtä vaan,
mä etten mitään muuta tahtoiskaan,
jos sun vain saan..

Kun kerran kohdattiin, katsoin sokaistuen aurinkoon,
kun luotain lähdit, niin, jäi vain varjo jonka vanki oon.
Kun viivyit vierelläin, olit ilma, jota hengitin.
Kun lähdit jälkeenpäin, on kuin tyhjiössä kulkisin.

Oi Nadja, Nadja, annoit ymmärtää,
mä etten enää sua ehkä nää.
Niin sílti muuta uskoin kuitenkin, kai koko menetyksen oivalsin,
vain myöhemmin.

Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan,
niin luulen taas sun luoksein saapuvan.
Ja valvon miettien, näin yhtä vaan,
mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan.

Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan,
niin luulen taas sun luoksein saapuvan.
Ja valvon miettien, näin yhtä vaan,
mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan.