Kaksi kynttilää

Dos velas

Kaksi kynttilää

En la noche sombría de NochebuenaAaton hämyiseen iltaan
Los copos de nieve caen como titubeando.Hiutaleet leijuu kuin arkaillen.
En ese momento hay muchos peregrinosOn silloin liikkeellä monta kulkijaa
Y su destino es el cementerio.Ja suuntana heillä on kirkkomaa.
Un anciano entre la multitudVanhus joukossa toisten
Camina hacia una tumba y se arrodilla.Haudalle kulkee ja polvistuu.
Y aunque las lágrimas hayan brotado en sus ojos,Ja silmiin vaikka on nousseet kyyneleet,
Las arrugas de su rostro se han suavizado.Pois kasvojen uurteet on lientyneet.

Estribillo:refrain:
Él enciende dos velasHän tulen laittaa kahteen kynttilään
Y toca una cruz de madera.Ja puiseen ristiin koskettaa.
Entonces, por un momento másSilloin tuokion jälleen
Puede estar junto a su ser querido.Rakkaansa luona hän olla saa.

En la noche sombría de NochebuenaAaton hämyiseen iltaan
Los copos de nieve caen como titubeando.Hiutaleet leijuu kuin arkaillen.
Y el anciano se sumerge en el poder de los recuerdosJa vaipuu muistojen valtaan vanhus tuo
Este momento más delicado le brinda.Tää hetkistä herkin sen hälle suo.
Otros ya se han idoPois on toiset jo menneet
Él todavía permanece en su lugar.Hän yhä vielä on paikallaan.
Y aunque las lágrimas hayan brotado en sus ojos,Ja silmiin vaikka on nousseet kyyneleet,
Las arrugas de su rostro se han suavizado.Pois kasvojen uurteet on lientyneet.

Estribillorefrain